Minun ja Troiluksen ensimmäinen yhteinen vuosi on takana! Silloin kun Troilus meille tuli (22.1.2011) olin ihan varma, että tuo poika pysyy vauvana aina. Mulla oli kauhea puppy blues ja olin varma, että Troilus lähtee postipakettina takaisin Valkjärvelle. No, ei lähtenyt ei. :D Monet mulle sanoivat, että nauti pentuhetkistä. Ne menevät kuitenkin niin nopeasti ohi. En uskonut sitäkään. Nyt täytyy todeta, että muut olivat oikeassa! :) Mulla ei ole enää vauvakoiraa. Vaikka eipä tuo haittaa. En kaipaa vauvakoiraa yhtään. Enää ei tarvitse kärsiä naskalihampaista tai pyyhkiä pissejä/kakkoja lattialta. Viimeisen kerran Troilus pissi sisälle (oikeastaan partsille) juhannusaattona. Myös ne ihastuttavat iltahepulit on jääneet taa. :)
Eniten mieleen menneestä vuodesta jäi lääkärillä hyppääminen. Ensin käytiin pentupiirissä parisen kuukautta ja sitten Troiluksella oli kolme silmätulehdusta, anaalirauhastulehdus ja kasvukipuja. Käytiin myös kuvauttamassa luusto ja silmät kaavittiin samalla. Fysioterapiassa käytiin kolme kertaa myös. Sitten toki päälle normaalit rokotukset kolme kertaa. Ei ihme, että Troilus jo tunnetaan hyvin lääkärillä ja meidän ei tarvitse ilmoittautua mennessämme. :)
Tämä ensimmäinen yhteinen vuosi ollaan enemmän vain tutustuttu toisiimme ja reenailtu arkielämän juttuja. Toki ollaan tutustuttu eri lajeihin kuten tokoon, metsäjälkeen, hakuun ja paimennukseen. Käytiin myös pentunäyttelyssä. Leikkimäänkin ollaan opeteltu ja hyvin se sujuukin. Troilus ei ole koskaan näyttänyt kyllästymisen merkkejä yhteiseen tekemiseen ja minun ei ole tarvinnut miettiä kuinka motivoisin poikaa. Hyvä harrastuskoira siis. :)
Alkavalle vuodelle minulla on jotain tavoitteita. Suurin tavoite on tällä hetkellä saada Troilukselle näyttelystä edes se "H". Meidän pieni hormonihirviö kun ei oikein osaa käyttäytyä jos on muita koiria näkösällä. Tuntuu hieman turhalta edes toivoa, että Troilus pystyisi ravaamaan nätisti, kun kaikki muu kiinnostaa. Seisotus sujuu tällä hetkellä onneksi hienosti. Kovasti reenaillaan ja toivottavasti alkuvuodesta saadaan se yksi näyttelytulos. Sen jälkeen unohdetaan näyttelyt. Ei meidän piskistä puudelia saa tekemälläkään. :D
Tavoitteena olisi myös saada tokossa korkattua alo. TK1 olisi hieno juttu, mutta kunhan nyt saataisiin reenattua itsemme kisavalmiiksi ensin. Hetkeen ei ole tapahtunut kehitystä ja nyt tuntuukin ettei me koskaan päästä kisaamaan. Täytyy nyt uuden vuoden lupauksena alkaa suunnitella reenit ja tavoitteet paremmin ihan vihkoon ja miettiä niitä ongelmia ja reenaustapoja paremmin. Kyllä se siitä sitten. Toivottavasti! :)
Viralliset luustokuvat (lonkat, kyynärät, polvet ja olat) ajattelin kuvauttaa tuossa maaliskuussa varmaan. Silloin Troilus on 15 kuukautta joten eiköhän luusto ole kehittynyt siihen pisteeseen missä tulee sitten olemaan myöhemminkin. Silmiä ei ainakaan tällä kertaa peilata. Ne ehtii myöhemminkin. Ehkä sitten jos jotain ryhmäpeilausta järjestetään Tampereella.
Edelleen tänä vuonna saadaan jatkaa arkikäytöksen opettelua. Hihnakäytös on ihan kauheaa, kun hajut kiinnostaa niin hirveästi ja kaikki pissat pitäisi päästä litkimään. Myös vieraiden vastaanoton reenaus on edelleen vaiheessa. Muuten kyllä menee ihan hyvin. Luoksetulo sujuu hyvin ainakin metsässä ja Troilus pystyy hyvin rauhoittumaan kotona. Meillä on koko vuosi totuteltu siihen, että joka päivä ei reenailla. :)
Troilus on nyt saanut yksinoloa harjoittaa ihan kunnolla, kun aloitin työt marraskuun lopussa. Ainakin helmikuun loppuun Troilus on työpäivät yksin. Nykyään poitsu viettää yksinoloajan olkkarissa koiraportin takana. Mitään tuhoja ei ole tullut! Minulle sanottiinkin, että luultavasti Troilus tuhoaa makkarissa ihan tavan vuoksi ja suositeltiin toiseen tilaan siirtämistä. No tämä näyttää toimivan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti