Perheluku kasvaa ja blogi päättyy!

Huomenna meillä on iloinen perhetapahtuma! Kauan suunnittelemamme Troiluksen pikkuveli Jago (s. 6.6.2014) kotiutuu. Jago on beauceron ja viralliselta nimeltään Akhilleus Javert. Turha kai sanoa, kuka sai ilokseen antaa virallisen nimen. :D

Troiluksen oma blogi loppuu tähän, mutta poikien yhteinen uusi blogi löytyy osoitteesta http://www.troijago.blogspot.fi eli Troiluksen elämää saa seurata jatkossakin. Kiitos kaikille lukijoille ja siirtykääpä seuraamaan uutta blogia. :)

Pyynikin luontopolulla

Tänään lähdettiin käymään Pyynikin lyhyellä luontopolulla katselemassa maisemia. Polku lähtee Pyynikin munkkikahvilalta eli siis näkötornilta ja kiertää varmaan parin kilsan lenkin. Matkan varrella on kivoja maisemia. Ihmisiä oli jonkin verran, mutta ei onneksi häiriöksi asti, paitsi näkötornilla. Troiluskin pääsi venäläisten turistien kuvattavaksi, kun seisoi penkillä ja katseli tarkkaavaisena ihmisvilinää. :)

Näkötornilla Troilus oli läähätti kiihtyneesti kokoajan ja seurasi tarkasti mitä tapahtuu, eli ei mitään uutta sen suhteen. Toi häiriössä rauhoittuminen tuntuu kyllä ihan mahdottomalta, mutta positiivista on se, että enää ihmiset ei ole kiinnostavia eli niiden luokse ei yritetä mennä. Ihan vierestä ohi kävelevät ihmiset ei myöskään saa mitään reaktiota aikaan eli tilanne on paljon paljon parempi kuin nuorempana. Häiriössä hihnakäyttäytyminen on kyllä aika luokatonta. Troilus vetää kuin hinaaja, mutta rauhoittuu heti, kun mennään rauhallisempaan paikkaan. Kotona ollaan nyt reenattu hihnakäytöstä taas aika aktiivisesti ja tutuilla lenkkipoluilla Troilus toimii tosi hyvin ja on kuulolla. Oon siis hyvin tyytyväinen. Eteenpäin siis kokoajan mennään.

Reenailua ja pulahtelua

Tänään Troiluksen piti päästä Agirotuun kisailemaan, mutta valitettavasti kaksi joukkuelaista joutui perumaan, joten näin ollen koko joukkueen osallistuminen peruttiin. Agirodun jäädessä pois ohjelmistosta mentiin reenailemaan TAMSKin tallille tokoa, agilitya ja lopuksi Troilus pääsi pulahtamaan Hervantajärveen.
Minä sain vihdoinkin aikaiseksi ottaa kameran mukaan reeneihin.

Ensin tokoilin Troiluksen kanssa. Sitä ei olla tehty piiiitkään aikaan ja ihan mielettömän hienosti meni. En ollut suunnitellut mitään erityistä reeniä, joten otettiin alkuun hieman seuraamista, sitten liikkeestä maahanmenoa. Loppuun otettiin paikkamakuuta. Uskomattoman hyvin meni vaikka oli jonkin verran häiriötä ja Troilus täynnä tarmoa. Oli ihana nähdä kuinka pienen koiran silmät oikein loisti, kun aloitettiin. Ei edes lähtenyt ryntäilemään mihinkään.. ainakaan paljoa! :)
 
Ongelma tällä hetkellä näyttää olevan ennen vapautusta nouseminen pystyyn, mun perään hiipiminen sekä muuten vaan yleinen höntsäily. Mun täytyy nyt alkaa kiinnittää huomiota siihen, että vaadin sen odottamisen ennen vapautuskäskyä. Oon ollut ihan liian lepsu siinä. Troillus on ottanut vapautuskäskyksi namin saamisen. Nyt täytyy muistaa antaa se palkka vasta, kun liike on suoritettu kokonaan loppuun vapautuksineen. Joskus vaan tuntuu, että mun oma pääkoppa edistää yhtä paljon kuin Troiluksenkin. :) Aloitan nyt myös ottaan vähän pidempää pätkää seuruuseen ja enemmän käännöksiä. Tosi hyvin sujuu jo lyhyemmät pätkät. Kyllä tää taas hieman nostatti mun tokoilumotivaatiotani. Edelleen vaan täytyy muistaa suunnitella ne reenit eikä miettiä vasta kentällä, että mitäs nyt.

Pienen tauon jälkeen Troilus ja Jenna siirtyivät aksailemaan. Tällä kertaa otettiin keppejä enemmän ja Jenna joutui pohtimaan onko opettanut ne väärin vai ei. :) Joka tapauksessa nyt ne alkaa sujua paremmin. Luulisin, että kun niitä reenailee aktiivisesti kesän ajan niin elokuun kisoihin mennessä ne alkaa olla ihan kivasti kuosissa. Muiden esteiden kanssa ei ole ongelmia... paitsi kontaktit pitää saada sujumaan paremmin. Nyt vauhtia on niin paljon ettei Roilo nyt ihan kaikkea ehdi. :D

Hyvien reenien päätteeksi lähdettiin käymään Hervantajärvellä uimassa. Saatiinkin tarpoa vähän kauemmaksi, kun ihmisiä oli niin paljon uimassa ja ottamassa arskaa. Jos Troiluksen päästäisi läheltä uimaan, se menisi aika varmana moikkaamaan. Tai no en tiedä! Ei olla koskaan tehty testiä kuinka hyvin Roilo ymmärtää uiskennella ihan omassa rauhassa vaikka muualla olisi populaa. Harmittavan huonosti on mitään kunnollisia uimapaikkoja lähellä. Tuossahan on kyllä tuo Härmälänsaari, mutta siellä on kaljottelevia tyyppejä lähes aina iltaisin ja lapsiperheitä ja vapaana juoksevia koiria päivisin.

Kesäloma on ohi!

Tänään Troiluksella jatkui taas agilityreenit Jennan kanssa. Meillä onkin ollut sellainen parin kolmen viikon loma, joten vauhtia ei näistä reeneistä puuttunut. Troilus oli ainoa reeneissä, joten tällä kertaa ei mennyt kovin pitkään. Lämppä jouduttiin tekemään hallissa, kun just hallille päästyä alkoi järkyttävä kaatosade. Troilus oli niin innokas, että kävi hyppimässä sivussa ollutta tokoestettäkin. :)

Reenit meni tosi hyvin. Pidettiin matalat rimat ja Jenna otti enemmän keppejä tänään. Kyllä Troilus selvästi tietää mitä sen pitäisi tehdä, mutta kepit on tylsät, kun pitää hiljentää vauhtia ja mennä hieman rauhallisemmin. :) Eli siis vähän taas kärsivällisyyttä kaasun sijaan niin hyvä tulee.

Reenien aikana oli tosiaan kunnon kaatosade ja ukkostikin. Aina ukkosen aikaan Troi pysähtyi eikä tehnyt hetkeen mitään. Sitten kun jyrähtely loppui hetkeksi Roilopoika jatkoi normaaliin tapaan. Onneksi siis mitään kovin suurta ongelmaa ei näytä ukkonen tuottavan. Toki parashan olisi ettei Troilus reagoisi mitenkään. Onneksi ei kovin usein jouduta ukkosessa reenaamaan. :)

Reenien jälkeen käytiin katsomassa hevosia, kun Jenna kävi hoitamassa yhtä. On Troilus ennenkin hevosia nähnyt, joten ei ollut mikään iso juttu. :)