2v synttärit!

Niin ne vuodet vierii... Troiluskin otti ja täytti tänään kaksi vuotta. :) Ihan kuin vasta eilen olisi haettu pieni vauhdikas pallero kotiin Salosta. <3

On Troilus aikuistunut ainakin jonkin verran. Itsehillintä on kasvanut (kaikkialla muualla paitsi ulkona) ja isommat tunnekuohut näyttää jääneen taakse. Aikuiseksi tuota poikaa ei kyllä voi vielä sanoa. Nämä linjat kuulemma aikuistuu hieman myöhemmin. :D Samanlainen leikkiin kerjääjä Troilus on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin.

Synttäripäivää vietetään ihan kotosalla. Synttäriviereita tulee sitten itsenäisyyspäivänä kahville, kun vietetään triplasynttärit (minun, kaksossiskoni ja Troiluksen). Silloin Troilus saa kakkunsa. :D

Vapauden riemua!

Tänään Troilus pääsi ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon juoksemaan vapaana. Mentiin taas Kangasalan hiekkakuopalle riehumaan. :) Sää oli sen verran kehno, että muita koiria ei näkynyt paitsi kaukana ja nekin taisi lähteä pois kun meidät näki. Troilus sai siis mennä viipottaa ihan rauhassa.

Otettiin alkuun vähän luoksetuloreeniä ja Troilus sai jahdata Joonasta. Troihan on alkanut nyt jahtausenergiaa purkamaan autoihin ja pyöriin joten oli ihan kannattavaa varmasti suunnata sitä toisaalle. :) Mun kanssa ulkoillessa Troi ei jahtaa mitään. Me opetellaan hihnakävelyä ja kontakti on parantunut ihan mielettömästi. Troilus ei ehdi jahtailla mitään kun ollaan lenkillä. XD Nyt kyllä huomaa kuinka positiivisesti säännöllinen ratajuoksu kesällä vaikutti. Ennen sitä Roilopoika otti ja kääntyi pyörien perään ja pikku hiljaa ratajuoksun alkaessa tämä ihastuttava tapa jäi pois.

Vapaaksi päästyä Troilus pisteli menemään. Voi sitä vauhdin riemua! Uskomattoman hyvin Troiluksella oli korvat mukana vaikka intoa oli kuin pienessä kylässä. Meille on näemmä ilmaantunut uusi käsky: "tänne päin!" :) Olen ajattelematta hokenut sitä ja Troilus on oppinut, että silloin käännytään ja tullaan taas poukkoilemaan meidän lähelle. On se oppivainen poitsu! :)

Oli kyllä järjettömän hauska liikuntatuokia. Mä ensin mietin pitkään, että kannattaako lähteä kun rikoin polveni tuossa pari viikkoa sitten. Sen jälkeen on liikkuminen ja ihan vain oleminen ollut aika kivuliasta, mutta onneksi sitten kykenin kuopalle lähtemään. On tää niin hauskaa, kun Troiluksen saikku loppuu niin mulla alkaa. :(

Hihnakurssin antia

Ollaan viimeinkin saatu aikaiseksi mennä hihnakurssille. :) Olisi pitänyt jo paljon paljon aikaisemmin käydä, kun ei olla saatu mitään rotia tuohon ulkoiluun. Troilushan vetää kuin viimeistä päivää. Jonkinlaista pientä rähinääkin on ilmaantunut.

Ollaan Koirakoutsin kurssilla ja vetäjä Mika on kyllä hyvin saanut ohjattua meitä oikeaan suuntaan. Alkuun ollaan reenattu ihan sitä paikkaa missä Troiluksen olisi hyvä kävellä (eli siis mun vieressä vasemmalla puolella - tai oikealla, sillä ei ole niin väliä). Ensin alkuun täällä kotona oli ihan tuskaa, koska Troi on oppinut vetämään vauhdilla eteenpäin. Alkuun saatiinkin seistä hetki tuossa kotioven edessä ja rauhoittua. Siitä sitten pikku hiljaa lähdettiin liikkeelle. Aina jos Troi lähti vetämään, tein laajan kaaren toiseen suuntaan ja hienosti koiruli oivalsi tulla oikealle paikalle. Vielä palkkailen tosi usein oikeassa paikassa kävelystä ja kontakti onkin kuin itsestään parantunut mielettömästi!

Kierrokset kyllä nousee vielä ihan kaakkoon kun tulee toinen koira vastaan ja tietyille koirille rähistään kunnolla. Silloin mun pitäisi saada pidettyä itseni kuosissa ja pitää ne omat kierrokset aisoissa. Helpommin sanottu kuin tehty! :D Minä kiihdyn Troiluksen kanssa samaa vauhtia. Mun asenne ratkaisee paljon.

On tuo lenkkeily mennyt kyllä ihan järkyttävän paljon eteenpäin, varsinkin kun ei ole muita koiria näkösällä. En olisi uskonut, että on mahdollista. Kohta täytyisi alkaa siirtää opittua jo vaikeampiin paikkoihin. Esimerkiksi siskoni talon lähellä Troilus vetää ihan täysillä. Mun on ihan oikeasti nyt alettava kiinnittää huomiota siihen, että vetämällä ei pääse askeltakaan eteenpäin. Eiköhän Troilus nopeasti äkkää senkin. Namilla palkkaaminen on mielenkiintoisissa paikoissa ihan turhaa ja kontaktin saaminen vaikeaa. Silloin täytyisi muistaa vaan rauhoittaa tilanne ja liikkeelle ei lähdetä ennen kuin pystytään menemään nätisti.

Tänään jäi sitten hihnakurssi välistä, kun rikoin eilen polveni. On niin kipee ettei kannata edes yrittää. :( Ottaa kyllä kupoliin. Miks just nyt? No, jos nyt menee kurssi persiilleen niin täytyy mennä joskus uudestaan. Harmittaa vaan, kun maksaa aika paljon ja olis meille niin tärkeetä.

Parantelua

Troilus on sitten ollut jo viisi viikkoa saikulla! Mihin tää aika oikein menee? :O Tosi hyvin on mennyt vaikka tosiaan lenkit on olleet max. 15 minuuttia ja kaikki reenailu on ollut tauolla. Toki oltais saatu tokoilla välttäen turhaa hyppelyä, mutta mun mielenkiinto on ihan kadoksissa. Toivottavasti se pian löytyisi. :D Troi on ottanut kohtuu lunkisti tän koko huilitauon. Mitään suurempaa seinille hyppimistä ei ole ollut. Toki luun syliin heittelyä ja pientä riehaantumista välillä, mutta se nyt on ihan normaalia.

Ollaan käyty nyt pari kertaa fyssari Kirsi Piispasella ja on kyllä ihan mahtava tyyppi! Troilus on ihan innoissaan ollut, kun on siellä saanut vähän kiivetä portaita ja kävellä keppien yli jne. Kirsi on myös hieronut ihan kunnolla Troin kummallakin kertaa ja venyttänyt hauiksia. Ensimmäisellä kerralla kun käytiin niin tassujen punnituksessa Troin oikea etutassu painoi lähes pari kiloa vähemmän. Se kertoo siitä, että koira seisoi keventäen oikeata etustaan. Silmin sitä ei nähnyt, mutta vaaka ei valehtele. :) Toisella kerralla sitten kaksi viikkoa edellisestä Troilus seisoi jo tasan kummallakin tassulla. Myöskään hauikset ei enää reagoineet hierontaan ja venyttelyyn.

Eilen käytiin vielä näyttämässä Troilusta Kallion Juhalle ja koska Troilus edelleen varoi oikeaa rannetta niin se kuvattiin varmuuden vuoksi. Röntgenissä ei näkynyt onneksi mitään normaalista poikkeavaa. Kummatkin ranteet on luustoltaan priimaa! :)

Tässä vielä lääkäristä saatu lappunen:

"Hauislihasten kipu on helpottanut, vasen hauis on vielä jännealueelta hieman aristava: Rasitusoire voi jatkua vasemmalla pidempään, jos Troilus keventää ranteen takia painoa oikealta etujalaltaan.
Oikea ranne aristaa merkittävästi enää kiertoliikkeiden yhteydessä. 

Ranteet kuvattiin rauhoituksessa. Ranteessa ei erotu murtumaa, turvotusta tai muuta ongelmaa. Myöskään nivelsiteiden kiinnityskohdissa ei ole reaktioita. Kyse on nivelsidevammasta, mutta vaiva ei ole parantunut vielä kokonaan. Nivelsiteiden paraneminen on tyypillisesti hidasta ja kipuoireita voi rasituksen jälkeen jatkua useita kuukausia. Pääasia on, että vamma saa parantua rauhassa eikä nivelsidettä paranemisen aikana kuormiteta liikaa. Liikuntaa kannattaa rajoittaa vielä ainakin kuukauden ajan niin, että hyppiminen estetään ja treeneistä pidetään taukoa. Lenkitystä voi kuitenkin vähitellen lisätä, kunhan ontuma ei provosoidu."

Elikkä vieläkään ei Troilus pääse riehumaan kavereiden kanssa tai juoksentelemaan metsään. :( Jälkikin jää nyt sitten ensi keväälle. Nyt pitäisi kyllä ihan oikeasti alkaa taas vähän tokoilla tossa lähikentällä.

Troilus on muuten rauhoitettu jo neljä kertaa vaikka ikää on alle kaksi vuotta. Toivottavasti ei nyt enää moniin vuosiin tarvitse kuvailla tai operoida mitään. Ei sekään hyvää tee vaikka koira onkin nuori.

Voi kun olisi jo ensi kesä. Troilus pääsisi ratajuokseen, paimentaan ja vaikka vähän jäljellekin. :) Mun kiinnostus tokoon alkaa hiipua ja muut lajit valtaa pääkopan.