Alkuun päätettiin ottaa paikkamakuu. Olin ihan varma, että Troilus lähtee heti höntsäilemään muiden luokse, mutta ei. Vaikka ei olla paikkamakuuta otettu kuin viimeksi viime syksynä niin ihmeen hyvin tuo pieni hömelö sen suoritti. Alkuun nousi pari kertaa ylös, mutta palautuksen jälkeen pysyi hienosti maassa. Kävin palkkaamassa tiheästi ja toistin käskyä aina kun pää alkoi kääntyä. Hetken Troilus jopa pystyi pitämään pään maassa. Olisi varmaan silloin pitänyt jättää palkkaamatta, koska sen jälkeen alkoi taas tiirailla kaikkea. Ehkä noin minuutin verran oli paikkallaan ja sitten vapautin ettei suotta mene pilalle hyvä paikkis. :)
Kaikki reenikuvat: Jani H.
Paikkamakuun jälkeen siirryttiin hiekkaparkkiksen vieressä olevalle pienelle asfalttiparkkikselle ottamaan vähän liikkeestää maahanmenoa ihan omassa rauhassa. Troilus kun taas kerran osoitti pieniä vinkumiselkeitä, kun muut teki jotain. Tuo liikkeestä maahanmeno on ottanut takapakkia ihan mukavasti. Sainkin ohjeeksi alkaa tehdä niin, että käsken Troiluksen viereltä maahan. Se kun sujuu niin otan askeleen ja käsken taas maahan. Pikku hiljaa siis. Ja niin, pitää muistaa ettei ahnehdi. Helpommin sanottu kuin tehty. :D
Seuraaminen ja perusasento on taas mennyt monta harppausta eteenpäin ihan itsessään. Lienee ihan kontaktiharjoitukset auttaneet tuohon seuraamiseen. Peruasentoa taas hinkataan edelleen todella paljon ja pikku hiljaa se oikea paikka alkaa löytyä. Enää todella harvoin (siis väsyneenä) Troilus menee vinoon. :) Ollaan reenailtu nämä kuukaudet peruasentoa niin, että menen Troiluksen eteen ja pyydän siitä sivulle. Kiva, että jotkut harjoitukset tuottavat tulosta.
Muuta me ei sitten reenailtukaan. Troiluksen mielenkiinto kun oli kaikessa muussa joten ei siitä olisi tullut mitään. Parempi lyhyempi ja intensiivisempi reeni kuin pitkä ja taistelu häiriön kanssa samalla. Pari kertaa Troilus sitten otti ja pääsi multa irti ja lähtikin painelemaan muiden reenaajien luo. Onneksi ei toiset hirveästi häiriöö ottaneet. Taas sen huomasi, että kokoajan saa olla tarkkana tuon pojan kanssa. Lähtee kyllä heti kun vaan voi tervehtimään muita. Ei se nytkään mennyt loppuun asti muiden koirien luo vaan teki uukkarin takaisin. Lieneekö mun karjuminen vai mielenkiinnon lopahtaminen syynä. Who knows? :)
Lopuksi Troilus sai olla vieraan ihmisen pideltävänä, kun minä otettiin muiden kanssa luoksepäästävyysreeniä. Troilus taas kiskoi ja huusi. On se vaan niin huoh... Tosin meillekin tehtiin luoksepäästävyysharjoitus ja se menikin loistavasti. Troilus ei välittänyt vieraasta ihmisestä ollenkaan. :)
Mukavien reenien jälkeen lähdettiin koirapuistoon riehumaan.. tai Troilus riehui! Muut reenailijat otti sitten puistossa vähän rauhallisemmin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti