Testi kesti vain muutaman minuutin. Korri leikitti koiraa ensin omistajan tuomalla lelulla ja sitten itse tuomillaan leluilla. Troilusta ei pahemmin tarvinnut houkutella leikkiin. Poitsu kävi leluun kiinni kuin yleinen syyttäjä. Odotin, että hieman alkaisi vielä nuorta koiraa jännittää, kun Korri otti patukan esiin ja löi sillä sivussa. Mitä vielä, Troihan olisi ottanut patukan itselleen. :D
Troilus lähti saaliin perään niin kovaa vauhtia, että en ollut pysyä paikalla. Jonkin matkaa oli pakko mennä perässä ennen kuin sain vedettyä liinat kiinni. Ei pojalta voimaa uuvu. :D Oli iso yllätys, että Troilus sai mua niinkin paljon vedettyä mukana.
Korri oli sitä mieltä ettei saisi Troilukselle suojelutuloksia puruotteen vuoksi. Saalisviettiä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Troilus meni saaliille tosi kovalla intensiteetillä, mutta puruote tosiaan heikohko. Troi ei myöskään saalista viitsinyt kantaa kovin pitkään vaan pudotti ja nosti, pudotti ja nosti. :D
Mitään uutta ei paljoa tullut esiin. Korrikin sanoi, että Troilus on lelun vuoksi valmis tekemään töitä ja lelupalkka on varmasti tulevaisuudessakin se paras palkka. Oli kyllä tosi hieno kokemus kaiken kaikkiaan!
Tänään olikin sitten aikas hyvät treenit pojilla :) Vaihteeksi molemmat oli mukana oikeassa äksönissä :)
VastaaPoistaNiin mä tarkotin, että menkää joidenkin muiden treenien aikana ottaan rauhottumisharjoituksia Eteläpuistoon. Treenien ajankohtia voi katsoa kalenterista: http://www.tamsk.com/treenipaikat.php
Me tehtiin niin, että aluksi oltiin noin vartti siellä kentän laidalla. Mä istuin maassa ja rapsuttelin koiraa. Aluksi tehtiin sellaista treeniä, että kun Pörrö ei tehnyt mitään (oli vaan paikallaa istumassa, maassa, seisomassa), niin se sai namin. Sitten tämä vähitellen pois.
Kun se rupesi tylsistymään ja "riehumaan", niin otin sen eteen syliin, kun se on Pörrön "nyt kiltisti" asento. Sitten kun sillä oli taas rauhallinen moodi päällä niin otin taas pari em. "mitään tekemättömyyttä" namipalkalla ja sitten taas vaan rapsutusta. Ikinä en lähtenyt pois, kun se häröili/piippas tms. vaan aina lähettiin, kun oli hyvä tilanne. Eli liian pitkää aikaa ei kannata haukata heti.
Sitten vaan aikaa pidentämään...
Nyt menee tunti ihan hyvin ja Pörrö voi löffäillä mun vieressä, vaikka mä seison, kuten tänään treeneissäkin. Mut aluksi mun seisominen oli sille pahempi kun mun istuminen. Varmaankin, koska aina kun treenataan mä seison. Mun istuessa (siis oikeen kunnolla istuessa) ei ollakaan reenattu, niin Pörrö osasi yhdistää sen paremmin vaan oleskeluun.
Joopa, tulikohan vähän epäselvä sepustus...