Uusi vuosi

Joulu on takana ja uusi vuosi edessä! Joulu meni tosi hyvin. Meillä kävi paljon vieraita ja Troiluksella oli tohinaa. Lepäilyä ei jouluna paljon ehtinyt kertyä, mutta menipähän yöt sikeästi nukkuessa. :D Troilus oli ihmeen rauhallinen ja älytön hösääminen kesti vain sen aikaa kun vieraat tulivat. Odotin, että saisin rauhoitella poikaa pitempäänkin.

Uuden vuoden aattona lähdettiin varmuuden vuoksi metsään purkamaan suurinta energiaa ennen kuin alkaa paukuttelu. Otin myös kameran mukaan, että saan vuoden viimeiset kuvat napattua. :) Tosi hyvin Troilus jaksoi poseerata vaikka olisi tietysti mieluummin vain juoksennellut. Jonkin verran jo raketit räjähteli metsässä ollessamme, mutta onneksi Troilus päätti vain kuunnella niitä tarkasti välillä.

Troiluksen kanssa on tosi kiva käydä metsässä, koska poitsu pitää tosi hyvin meistä huolen. Välillä lähtee näköetäisyyden ulkopuolelle, mutta tulee kyllä vauhdilla takaisin ilman kutsuakin. Käytetään nämä tilanteet aina hyväksi ja vaihdetaan suuntaa. Hyvin Troilus meidät etsii ilman huutelua. Kokoajan luottamus kasvaa enemmän ja enemmän poikaan. Me ei tosin olla koskaan metsässä törmätty ihmisiin tai toisiin koiriin joten en tiedä kuinka Troilus käyttäytyisi silloin jos muita olisi lähellä. Saatika sitten jos vaikka rusakko juoksisi lähellä.

Kello 18 alkoi paukuttelu hieman lisääntyä, joten käytiin sen jälkeen vielä varmuuden vuoksi ulkona. Ei olisi kyllä mikään hengenhätä ulos, koska Troilus oli yllättäen taas niin kiinnostunut hajuista, että ei nähnyt eikä kuullut mitään. Meidän lähellä pamahti yhtäkkiä isompi raketti ja minä hyppäsin puoli metriä ilmaan. Troiluksen pää ei tiestä noussut. :D No, parempi niin! Kotona on muutenkin mennyt tosi kivasti. Jonkin verran Troilus on kuunnellut pamahtelua, mutta ei reagoinut mitenkään muuten. Lepäillytkin poitsu on ihan normaalisti.

Menestyksekästä uutta vuotta 2012 kaikille karvakuonoille ja omistajille!!

Hyvää Joulua 2011!

Troilus toivottaa kavereille ja sukulaisille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Ensimmäinen hieronta

Tänään Troiluksella kävi koirahieroja Susanna Myllynen. Mentiin Troiluksen kanssa ulos vastaan, jotta Susanna näki kuinka Troilus liikkuu. Ilmeisesti meni hyvin, koska mitään kommenttia ei tullut. :)

Troilus otti Susannan ihmeen rauhallisesti vastaan. Syynä lienee se, että Susanna itse oli tosi rauhallinen. Kerroinkin jo sähköpostissa, että Troilukselle ei kannata pahemmin leperrellä koska siitä poika innostuu ihan hirveästi.

Tosi kivasti Troilus antoi itsensä hieroa. Mitä nyt piti hieman koittaa jos tilanteesta pääsisi pois vaikka pussailemalla tai kierimällä. Ei auttanut ei! :D Kyllä se murkkupoika sieltä alta pisti esiin jonkin verran, mutta toisaalta Troilus oli tosi rauhallinen. Lopussa ilmeisesti jo hieman nauttikin, kun tassuja hierottiin.

Susannan mukaan Troiluksen lihakset oli ihan ok. Niskassa toisella puolella oli vähän jumia ja selässä pienessä kohtaa. Mitään kummempaa ei kuitenkaan löytynyt, onneksi! Seuraava hieronta on sitten tammikuun alussa. Sen jälkeen varmaan kerran kuussa voisi hierotuttaa poitsun. Ensi vuoden alusta pitäisi alkaa hieman tavoitteellisemmin tokoilla joten ihan hyvä pitää lihakset kunnossa.

Kerroin Susannalla Troiluksen seuruusta (seuraa siis vierellä hyvin, mutta kontaktia on vaikea saada. Troilus katsoo kokoajan suoraan eteenpäin ja saattaa välillä vain vilkaista mua) ja hänen mielestä niskan jumi varmasti vaikuttaa kontaktin puuttumiseen. Toivottavasti nyt hieronta auttaa tilanteeseen.

Metsässä

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdettiin Troiluksen kanssa metsään. Onneksi siellä ei ollut muita joten saatiin ihan rauhassa kävellä ja kuvailla. Troilus on viimeksi saanut juosta vapaana metsässä joskus kesällä. Ei ihme, että poitsulla oli vauhti päällä heti. Saatiin fyssarilta ohjeeksi ensin lämmitellä lihaksia noin vartti ja sitten rauhallisesti vapauttaa Troilus. No joo. Ihan sama kuinka rauhallisesti vapautin. Saman tien Troilus lähti menemään. :D

Oltiin tällä kertaa vain hieman yli puoli tuntia ettei Troilus rasitu näin alkuun liikaa.

Troilus 1v!

Tänään on suuri päivä. Troilus täyttää vuoden!

Lampaita tapaamassa

Tänään lähdettiin WBC:n järjestämälle paimennuspäivälle Lietoon. Ohjaajana toimi Kaisa Hilska. Oli tosi mukavaa ja Troiluskaan ei arastellut lampaita yhtään. :D Ensin käytiin isommassa aitauksessa ajamassa lampaat aitauksen ympäri. Kaisa vei Troilusta, koska poitsu veti niin paljon (oli pitkässä liinassa), että ei siitä muuten olisi tullut mitään. Innokashan Troilus oli ja välillä sai vähän toppuutella. Poitsu käytti ainakin kerran omiakin aivojaan ja lähti kiertämään lampaita hienosti.

Seuraavaksi mentiin pienempään pyöröaitaukseen ja ensimmäisessä harjoituksessa minä kävelin lampaiden edessä taaksepäin. Tarkoitus oli pysyä kokoajan lampaiden edessä ja samalla ohjailla hieman koiraa. Joo, ei helppoa, ei todellakaan! :D Aika monta kertaa piti juosta lampaat kiinni, kun ne pääsikin menemään mun ohitse. Ne paino ihmeen kovaa. Troilus oli aika innoissaan, mutta ei koskaan tehnyt mitään haukkusyöksyjä lampaiden sekaan.

Viimeisessä harjoituksessa oli tarkoitus ohjata Troilusta jotenkin kiertämään lampaat sivusta. En muista kovin tarkkaan. Mulla on kyllä dvd:llä Troiluksen suoritukset, mutta en ole vielä katsonut niitä. Ehkä joskus katson ja nauran. Sen aika tosin ei ole vielä. :D

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva päivä ja koettiin taas paljon uutta Troiluksen kanssa. Luultavasti ei aleta paimennusta reenaamaan enempää, koska paimennuskoulut sijaitsee aika kaukana joten kursseilla käynti ei oikein luonnistu. On mun mielestä myös aika turhaa käydä aina silloin tällöin lampailla, kun ei kuitenkaan päästä säännöllisesti reenaamaan ja edistymään.

Tosi kivaa tuo paimennus kyllä on!

Jumppailua

Vauvakoirakin sitten otti ja täytti 11 kuukautta! Kyllä aika rientää. Troiluksen virallinen paino oli 28.10. 18,8 kiloa ja säkä on luultavasti se 52 senttiä. Täytyy säkä mitata uudestaan kunhan vuosi tulee täyteen. :)

28.10. Troilus kävi ensimmäistä kertaa tapaamassa fysioterapeuttia (Marika Ruottinen). Fyssarin mukaan Troiluksella on keskiselän lisäksi myös niska jumissa. Niskan alue on kuitenkin joustava ja jumi on vain toisella puolella. Troilus käyttäytyi todella kivasti fyssarilla, mitä nyt merkkasi yhden nurkan. :D Antoi kuitenkin hieroa selkää ja niskaa sekä venyttää raajoja tosi hyvin. Kipuun Troilus kyllä herkästi reagoi nopeilla liikkeillä, mutta tällä kertaa ei yrittänyt näykkiä eikä huutanut. :) Saatiin kotiin jumppaohjeet ja kolme kertaa päivässä nyt jumppaillaan. Meidän täytyy hytkyttää Troilusta lapaluiden kohdalta etupään ryhdin parantamiseksi ja lonkkien syviä lihaksia vahvistetaan painelemalla kämmenellä kevyesti. Troiluksen pitäisi jännittää lonkan alueen lihaksia ja pitää lantio paikallaan. Tehdään myös painonsiirtoharjoituksia jossa viedään nami yläviistoon ja Troiluksen täytyy ottaa se siirtämällä paino ristikkäiselle takajalalle. Sen jälkeen venytetään rintarankaa pyöreyssuuntaan.

Troilus on kivasti tottunut jumppaan ja ainakin lonkkien jännitys on parantunut hyvin. Myös rintaranka pyöristyy ilman taistelua. :) Tuntuu myös, että Troilus pystyy jo hieman kovemmassa vauhdissa ravaamaan. Troilushan ei myöskään saisi yhtään vetää hihnassa ja ei pahemmin pitää päätä alaspäin. Tämän vuoksi ei voida jäljestellä tai piilotella nameja/lelua. Toki ylemmäs tasolle voi piilottaa, mutta Troilus haistelee aina ensin lattiatason joten ei oikein auta. :D Vetäminen ei hirveästi ole muuttunut. Pari päivää meni ihmeen hyvin, mutta sitten vetäminen tuli takaisin. Tarvittaessa pidän päätä pystyssä pistämällä hihnan pään alta, mutta ei sekään auta kuin hetken. Troilus taistelee siinäkin ihan kunnolla vastaan ja yrittää lähes hirttää itseään. :(

Tässä muuten fyssarin mietteitä: "Troilus tulee vastaanotolle voimakkaasti vetäen, jolloin etupää ja myös pää laskeutuu voimakkaasti alas. Tämä kuormittaa entisestään etupään rakenteita ja altistaa hermopinteelle. Troilus seisoo Bordercollieille tyypilliseen tapaan etupää hieman alhaalla. Troiluksen keskiselkä on pyöreänä ja painoa ei juurikaan ole takapäällä. Kaularangan vieruslihakset vasemmalla niskassa ovat erittäin kireät. Rintaranka on arka lapaluiden välistä taaksepäin. Lanneranka ei ole paineluarka. Selkälihakset ovat kipeät, vasemmalla voimakkaammin. Molemmilla puolilla kyynärpään ojentajat ja lapalihakset ovat paineluarat, mutta ei kireät. Oikealla hauis hieman aristaa, vasemmalla tiukka mutta ei arista. Lonkkien syvät lihakset ovat heikot, eivätkä vastaa lonkan sivusta painamiseen normaalilla tavalla. Ristikkäisillä jaloilla seistessä Troiluksen selkä pyöristyy entisestään, joka kielii vartalon syvien lihasten heikkoudesta."

Huomenna meillä on kontrolli fyssarilla. Sitten nähdään onko hänen mielestään parannusta tullut. Jos ei ole niin ajattelin kysyä olisiko jostain lihasrelaksanteista apua. En tykkää syöttää lääkkeitä, mutta toisaalta en myös halua, että Troilus on kipeä.

Tutustuminen hakuun

Troilus pääsi eilen tutustumaan ensimmäistä kertaa hakuun. Meitä oli bortsufoorumin kautta neljä innokasta hakuilijaa. Opastajana toimi Anu, joka on harrastanut lajia jo pitkään partiksiensa kanssa. Minä ja Sari oltiin ensikertalaisia ja Kaisla-Maria oli jo muutaman kerran reenaillut lajia.

Ensin Anu näytti partiksensa kanssa esimerkin ja me katseltiin. Oli kyllä hienoa nähdä kuinka hyvin ja nopeasti koira löysi maalimiehen. :) Sitten Troilukselle tehtiin makkararinki. Siinä siis maalimiehet istui lyhyin välimatkoin toisistaan metsässä ja päästin Troiluksen heidän luokseen. Troiluksen oli tarkoitus syödä jokaiselta maalimieheltä nakit maalimiehen kehuessa ja jutellessa iloisesti koiralle. Kun nakit oli syöty, maalimies nousi ylös ja toinen kutsui koiran luokseen syömään. Lopuksi minä kutsuin Troiluksen luokseni ja palkkasin. Troiluksella ei tietenkään ollut mitään varautuneisuutta uusia ihmisiä kohtaan. :D Alkuun syöksähteli maalimieheltä toiselle ja kuulemma sylki nakkeja suustaan. Sellaista ei ole ennen tapahtunut ja olin aika huuli pyöreänä kun kuulin asiasta. Saatiin ohjeeksi jatkaa makkararingin tekemistä niin kauan, että Troilus ymmärtää maassa istuvien maalimiesten antavan ruokaa ja niiden luokse on ihan mielettömän kiva mennä. Ei muuta kuin motivaatiota kasvattamaan! :)

Sitten Troilus menikin taas autoon odottelemaan. Tehtiin Montsalle myös makkararinki. Pikkuisella meni oikeastaan samalla lailla kuin Troiluksellakin. :) Pääsin myös menemään piiloon, kun 15 viikkoinen Teppo etsi kaksi maalimiestä. Oli tosi hauska odotella, että koska se vauva sieltä tulee ja löytää.

Vaikka olikin tosi kivaa niin ei noista pk-lajeista meille varmaan tule muuta kuin aktivointia silloin tällöin. Mä en oikein tykkää ja osaa liikkua metsässä joten taitaisi olla mulle liian kova paikka käyskennellä useammin metsässä. Tosin siinähän sitä sitten oppisi. :)

Lopuksi käytiin vielä lyhyellä yhteislenkillä koirien kanssa. Troilus sai taas juosta ihan sydämensä kyllyydestä ja kaikilla taisi olla mukavaa. :)

Syksyisiä kuvia

Käytiin lauantaina, 16.10. ottamassa muutamia kuvia Härmälän leirintäalueella. Tarkoitus oli antaan Troiluksen juosta vapaana ja samalla koittaa saada syksyinen kuva blogin otsikkoon. Kummatkin onnistui ihan hyvin. :D Troiluksella oli taas tosi mukavaa, kun sai juosta. Otettiin hieman luoksetuloreeniä ja leikittiin muuten. Mentiin myös vähän piilosta. Hienosti Troilus lähti etsimään ja löysikin piiloon menneen. :)

Tokoilua

Nyt parin viikon tokoreenit on menneet ihmeen hyvin. Viime viikolla Troilus alkuun oli se sama häsääjä kuin ennenkin, mutta sitten kun reenailtiin kaukoja ja peräpään käyttöä niin rauhoittui ihan uskomattoman hyvin. Meni jopa maate mun jalkoihin kun kuuntelin ohjeita. Istu-maahan-istu -liikkeessä mun täytyy opetella enemmän omaa käsiliikettä millä nostan pojan istumaan. Troiluksen kanssa tuntuu muutenkin, että aina kun vain voi, kannattaa käyttää käskynä elettä. Bortsut nyt vaan tuntuu seuraavan paremmin ohjaajan liikkeitä ja eleitä. :) Oli kyllä harvinaisen hyvät reenit. Troiluksen maahanmeno on mun mielestäni parantunut tosi paljon. Tuntuu, että poitsu ei taas tällä hetkellä kyseenalaista käskyjä ihan yhtä paljon kuin vielä hetki sitten. :)

Tänään otettiin reeneissä ensin paikalla makuu. Kyllä sekin meni ihan mukavasti. Troiluksella oli sen verran energiaa, että nousi usein ylös mutta sain korjattua tilannetta ihan kivasti. Pääasia oli, että en hermostunut vaan pysyin kokoajan rauhallisena. :) Sitten vaihdettiin kahden reenikaverin kanssa paikkaa ja joku oli murustanut jotain keksiä sinne mihin Troilus meni makaamaan. Ei hyvä, ei todellakaan! :D Siiinä sainkin jo tehdä töitä, että T lopetti haistelun ja pysyi makuullaan. Sain ohjeeksi ottaa niskasta kiinni ja lempeästi ohjata T oikeaan paikkaan maahan. Sekin aiheutti hieman vastusteluja (Troilus ilmeisesti koittelee nyt hieman näykkimällä), mutta onneksi sekin on tosi pientä ja Troilus lopettaa nopeasti kun huomaa ettei todellakaan auta.

Kotiläksyksi tuli reenata paikalla makuuta paljon. Lähes aina kun tulen Troiluksen viereen takaisin niin poitsu pomppaa ylös. Nyt olisi tarkoitus seuraaviin reeneihin reenata liike niin, että T pysyy maassa ihan vapautukseen asti. :)

Reenattiin myös liikkeestä seisomista ja sekin sujui kivasti. Ollaan sitä jo reenailtu muutenkin joten Troilus taisi muistaa nopeammin, että mistä on kyse.

Nyt meillä on kaikki liikkeet ihan keskeneräisiä. Olisi kiva alkaa saada jo jotain pidemmälle. Mustahan se toki on kiinni kuinka hyvin me edetään. Tuntuu vain, että kaksin reenatessa ei päästä eteenpäin ja tarvisin kokoajan jonkun ohjaajan neuvomaan ja kertomaan meneekö oikein. Aika rasittavaa! Meillä olisi tarkoitus päästä ensi kesänä korkkaamaan alo. Eiköhän siihen mennessä saada jo liikkeet kasaan ja häiriönsietoa paremmaksi.

Back to Koirapuisto!

Tänään käytiin pitkästä aikaa puistoilemassa. Edellisestä kerrasta on lähes kaksi kuukautta. Troilus oli niin intoa piukassa, että juoksenteli yksin. Meni myös juoksemaan täysillä päin kiveä ja kolautti lonkkansa. Olin saada sydärin. :D Onneksi ei mitään vakavampaa (kai) sattunut. T ontui pari askelta ja jatkoi taas riehumista. Kävellessä Troilus menee ihan kivasti, mutta heti kun vauhti kasvaa, siirtyy pupuloikkaan.

Oltiin vain parikytä minuuttia tällä kertaa ja nyt seurailen palaako oireet. Jos ei palaa niin sitten loppuviikosta voisi mennä käymään uudelleen.

Troilus posettaa

Otin taas pitkästä aikaa Troiluksesta seisotuskuvan. Ikää siis hieman yli 10 kuukautta. :)

Pikku murkku vyöhyketerapiassa

Troilus on ehtinyt jo täyttää 10 kuukautta. Tällä hetkellä vaaka näyttää 18,5kg ja korkeutta löytyy n. 52 senttiä. Olin viikon matkoilla ja sillä aikaa Troilus on alkanut murkkuilla oikein urakalla. Täytyy kokoajan koittaa vieläkö asiat on kiellettyjä ja kylään tulleita pitää hyppiä ihan kunnolla. Toki osa voi olla kipua. Troiluksen selkä on hieman jumissa ja varmaan vielä kasvukivutkin vaivaa. Lääkkeet on nyt syöty ja oireet on onneksi helpottaneet. Enää Troilus ei ole nuollut tassujaan tai lattiaa. En myöskään ole huomannut paljoa aristelua oikean puoleisissa tassuissa. :)

Mun vaikea tehtävä on alkaa kiinnittää huomiota omaan reagointiini. Yritän pitää tunteet kurissa ja muutenkin olla rauhallinen. Saatiin eilen hyviä vinkkejä Jonnalta ja niitä aletaankin nyt reenailla. Harjoitellaan rauhoittumista ja vieraiden vastaanottamista. Hienosti Troiluksella meni eilen, kun harjoiteltiin ensimmäistä kertaa. Mulla on niin oppivainen pieni murkku kotona. :D

Ollaan nyt ostettu vihdoinkin Troilukselle kuonopanta (canny collar). Vetäminen on mennyt niin mahdottomaksi murkkuiän alkamisen aikaan. Toi kuonopanta on ihan kiva. Ainoa vain, että Troilus yrittää päästä siitä kokoajan pois. Se on ollut meillä nyt viikon käytössä, joten toivottavasti poitsu tottuu siihen pian. Osa taistelua voi kyllä olla murkkuiluakin. Pannan avulla on tosi helppo ohjata Troilusta. Kyllä se vielä jonkin verran vetää, mutta se ei vaikuta hallintaan. Nyt pari kuukautta käytetään tuota ja aletaan samalla opettaa uudestaan hihnassa kulkemista. Toivottavasti myös ikä tekee tehtävänsä ja antaa Troilukselle malttia kulkea hihnassa kauniisti. :D

Troilus on alkanut käydä vyöhyketerapiassa. Tämä on ihan sattumankauppaa. Lenkillä ollessamme törmättiin naiseen joka opiskelee koirahierojaksi ja vyöhyketerapeutiksi. Kerroin hänelle Troiluksen oireista ja päästiin mukaan harjoittelukoiraksi. Kunnolla ei vielä voi hieroa, mutta kokemuksen kannalta tämä on oikein kivaa. Troilus antoi heti ensimmäisestä kerrasta hierojan koskea varpaisiin ja muutenkin käydä kaikki vyöhykepisteet läpi. Nyt palleroa on kaksi kertaa hoidettu ja toisella kertaa pystyi jo rentoutumaan paremmin. Näin alkuun Troiluksella on neljä kertaa ja katsotaan sitten kuinka jatketaan.

Luustokuvaus

Noniin, nyt on sitten kroppa taas tutkittu! :) Eilen oli kauan odotettu lääkärikäynti, jossa kaavittiin silmät ja kuvattiin luusto. Ensin taivuteltiin. Se ei oikein ollut Troiluksen mieleen. Yritti jopa näykkiä lääkäriä ihan kunnolla. Ei sentään mitään agressiivista puremista tai hampaiden esittämistä ilmennyt. Minä pidin sitten suusta kiinni jotta lääkäri sai taivuteltua kaikki raajat. Selkä Troiluksella oli aika jumissa. Aletaankin käydä sitten ensi vuodesta lähtien säännöllisesti hierojalla.

Nukutuslääkkeen pistämisestä Troilus ei pitänyt sitten yhtään. No, kukapa pitäisi? :) Mentiin sen jälkeen odotustilaan odottelemaan nukkumattia ettei palleroa suotta pelottaisi enempää. Nopeasti se uni tulikin ja Troilus lysähti jalkoihini. Odoteltiin noin viisi minuuttia ja sitten hoitaja kantoi pienen pojan toimenpidehuoneeseen.

Luustoltaan Troilus on terve! Lääkäri kuvasi lonkat, kyynärät, olat ja selän. Myös rintaranka ja kaula näkyi kuvissa. Selkä on oikein kehittynyt ja terve. Samoin lonkat ja kyynärät on ok. Lonkissa oli hieman löysyyttä, mutta lääkärin mukaan se ei tule koskaan aiheuttamaan mitään ongelmia. Oikea olkanivel on jonkin verran täyttynyt ja rustonalaisessa luussa erottuu pieni harventuma. Mitään osteokondroosimuutosta tai irtopalaa ei kuitenkaan näkynyt! :) Lääkärin mukaan olkanivelessä on todennäköisesti lieviä kasvuaikaisia rustomuutoksia joiden seurauksena nivel on ärtynyt, täyttynyt ja kipuilee. Myös useissa suurissa putkiluissa näkyi panosteiittiin viittaavia muutoksia, mutta ne oli lieviä tai jo paranemisvaiheessa. :)

Jatketaan vielä Arthryliä ja Rheumocamia. Lisäksi kerran viikossa annetaan Troilukselle Cartrophen pistos ihon alle. En ole ennen pistänyt, mutta eiköhän se mene ihan ok. :) Jos oireet ei parissa viikossa helpota niin sitten Troilus saa lisäksi vielä lihasrelaksantteja. Toivotaan nyt kuitenkin, että ei niitä enää tarvittaisi.

Silmät kaavittiin samalla rauhoituksella ja jatketaan silmätippoja vielä kymmenen päivää. Nyt tosin annetaan vain yksi tippa kaksi kertaa päivässä. Silmät oli vielä niin rakkulaiset, että se 15 päivän tippakuuri ei ollut auttanut kovin hyvin. Nyt pitäisi viikossa oireiden kadota kokonaan.

Kotiin tultiin pari tuntia lähdön jälkeen. Troilus oli koko loppuillan ihan pallo hukassa. Näytti kuin toinen olisi ollut ihan kunnon humalassa. Seisoi paikallaan huojuen ja tuijotti johonkin kaukaisuuteen. :D Pitihän siitäkin ottaa muistoksi hieman kuvia ja videota.

Siirretään nyt sitten niiden virallisten kuvien ottamista ainakin ensi kevääseen. Tarkoitushan oli mennä virallisiin kuviin ja kuvata samalla koko luusto nyt joulukuussa. Nyt ei keväällä sitten tarvitse kuvata selkää. Ajattelin kuitenkin olat kuvauttaa vielä, varmuuden vuoksi. :)

Tänään Troilus on jo ihan oma itsensä. :)

Rauhallista elämää

Troilus on nyt ollut melkein kaksi viikkoa rauhallisesti. Tai ainakin yrittää olla. :) Ollaan vain tokoiltu hieman ja sitten tehty pieniä aktivointijuttuja kuten etsitty avaimia, nappuloita jne. Mullakin on hieman motivaatiopuutetta tehdä mitään, kun näkee tuosta poitsusta ettei se ole ihan terve. :( Huomenna alkaa sitten odotettu tokokurssi. Toivottavasti se saa motivaatiota nousemaan. Jotenkin vaan tuntuu, että me ei edetä ollenkaan ja kaikki menee ihan päin peppua. No, eiköhän se tästä.

Tokossa ollaan nyt reenattu ihan perusasentoa, seisomista ja vähän noutoa. Perusasennossa reenaillaan nyt siirtymisiä niin että käännyt vasemmalle, Troilukseen päin. Sitä ei ollakaan pahemmin tehty joten on aika hankalaa.. meille kummallekin. :) Seisomista reenataan pallon kanssa. Tai itseasiassa ei olla vielä sitä kunnolla reenattu, mutta tänään alotellaan. :D 

Varasin Troilukselle ensi keskiviikoksi uuden taivuttelun ja mennään kuvaamaan olat ja lonkat. Toivottavasti sitten saadaan lisäinfoa. Troilus on edelleen aika kipeä ja ei käytä aina oikeaa etu- ja takatassua. Pallero myös välillä kakkaa oikea takajalka ilmassa. :( Saattaa myös pitkään istua tai maata samassa asennossa ja ei lähde perään vaikka menisin eri huoneeseen. Normaalistihan Troilus pienen varjon lailla seurailee. :) Eilen ja tänään Troilus on ollut virkeämpi ja valitettavasti haluaisi myös riehua. Toivottavasti nyt alkaa sitten kivut vähentyä.

Lampaiden kohtaaminen

30.8.2011 oli suuri päivä! Troilus pääsi ensimmäistä kertaa tapaamaan kaksi lammasta. :) Käytiin Yrjölän tilalla Mahnalassa, Hämeenkyrössä sytyttelemässä Troilusta. Opastajan mukaan Troilus oli heti täysin syttynyt. Alkuun tietysti piti rohkaista poikaa hieman, mutta sen jälkeen ei pahemmin lampaat (kaksi viiden kuukauden ikäistä karitsaa) pahemmin hetkauttanut. :)

Troiluksella ongelmalliseksi koitui maahanmeno. Vietti oli sen verran korkea, että jouduin kädellä painamaan T:n maahan. Ja se oli mulle aika hankalaa. Opastaja näytti monta kertaa miten Troiluksen saa helposti maahan, mutta oli hankalampaa. :) No, eiköhän sekin vielä ala onnistua.

Oli tosi harmi ettei voitu päästää Troilusta irti. Aitaus oli sen verran pieni ja matala, että lampaat olisi päässeet karkuun jos Troilus olisi ne pelästyttänyt. Ei siis otettu riskiä. Lopuksi opastaja kyllä sanoi, että olisi T:n voinut irti päästää. Sen verran hienosti meni. :) Mulla oli kyllä hankaluuksia, kun piti pitää poitsu vetämättä tuossa sivulla ja katsoa kokoajan mihin lampaat menee ja mihin mennään poitsun kanssa. Lampailla piti olla kokoajan pakotie avoinna.

Tauoilla Troilus piti aitauksen ulkopuolella lampaita silmällä ihan herkeämättä. Ei olisi poitsu kiinnittänyt huomiota vaikka oltaisiin lähdetty menemään. :)

Oli kyllä todella hienoa päästä tutustumaan lampaisiin ja nähdä että Troiluksella on vaistot tallella. Toivottavasti päästään myöhemmin reenailemaan ihan kunnolla. Troiluksesta voisi tulla ihan hyvä paimen. :)

Lääkärissä

28.8.2011 Troilus otti ja täytti yhdeksän kuukautta! Niin se aika vaan rientää. Nyt minulla ei ole enää vauvakoiraa vaan teinikoira. :) Ihan hirveästi Troilus ei vielä teineile, onneksi! Reenatessa toki mielenkiinto on usein jossain muualla ja saan tehdä todella töitä, että Troilus keskittyisi minuunkin edes hetken. Onneksi ollaan saatu kuitenkin reenattua ihan hyvin. Jonkin verran pientä mörköilyä on ilmassa, mutta todella nopeasti T palautuu pienistä pelkohetkistään. :D

29.8.2011 käytiin taas kerran kyläilemässä Eläinystäväsi lääkärillä. Mentiin silmätulehduksen vuoksi. Saatiin siihen taas 15 päivän tippakuuri. Alkaa jo todella ottaa pannuun ikuinen tippojen laittelu. Onneksi sen pitäisi jäädä pois tuossa ensi vuonna. Silloin immuniteetti pitäisi olla jo tarpeeksi hyvä.

Lääkärin huoneeseen mennessä tohtorin ensimmäinen kysymys oli: "ontuuko se?" Olen jo pitkään ollut varma, että ihan kaikki ei Troiluksella ole kunnossa. En kuitenkaan ole nähnyt ontumista tai mitään muutakaan suoranaiseen vikaan viittaavaa. Troilus on nuoleskellut tassujaan ja lattiaa kyllä aika ahkerasti, mutta oletin sen johtuvan silmätulehduksesta. Lääkäri väänteli pojan raajat ja ensimmäisenä Troilus aristi oikean etutassun olkaniveltä. Myös oikean takatassun reisiluuta ja lonkkaa poitsu aristi. Lääkärin mukaan aristaminen viittaa panosteiittiin eli kasvukipuihin. Niiden pitäisi mennä itsestään pois viimeistään parin vuoden iässä. Saatiin kahden viikon kipulääkekuuri sekä Arthryliä (glukosamiinia) kuukaudeksi. Ensimmäiset kaksi viikkoa pitää olla rauhassa ja maksimissaan 45 minuutin rauhallisen lenkin saa tehdä. Seuraavat kaksi viikkoa saa sitten tehdä jo tunnin rauhallisen lenkin päivässä. Onneksi saadaan tokoilla. :) Lääkäri ei sulkenut pois olkanivelenkään ongelmia, mutta ajatteli Troiluksen vain varaavan nyt enemmän etupäälle ja siksi olka on rasittunut. Toivottavasti kyseessä ei ole ocd:tä tai muutakaan vakavaa.

Troilus on osannut ottaa mukavan rennosti. Koirapuistossahan ei olla käyty yli viikkoon ja lenkitkin tosiaan on lyhyitä. Vielä kun saisi tuon vetämisen pois. Toivottavasti siitä ei ola pahemmin haittaa, kun en tosiaan tiedä millä energisen, hajujen perässä ryntäilevän koiran saisi aisoihin. Lähes kaikkea ollaan jo koitettu monta kuukautta.

Näyttelydebyytti

Noniin, nyt se on takana. Meinaan minun ja Troiluksen näyttelydebyytti. Käväistiin 14.8.2011 Tuomarinkartanon pentunäyttelyssä. Ja joo, metsään mentiin! :D

Mentiin paikalle jo ennen kello ysiä. Meidän kehä alkoi kymmeltä. Troiluksen lisäksi 7-9 kuukauden ikäisissä uroksissa oli vain yksi kilpailija. Kun oltiin saatu häkki paikoilleen kehän reunalle niin mentiin sivummalle hieman tokoilemaan ja juoksemaan. Uskomattoman hyvin Troilus tokoili. Häiriötä oli paljon, mutta T kiinnitti huomionsa vain minuun. Myös juoksutus sujui hienosti. Olin jo ihan fiiliksissä, että nyt menee tosi hyvin.

Vähän ennen kehän alkua mentiin odottelemaan reunalle ja minä juttelin yhden toisen bortsuomistajan kanssa ja harjailin Troilusta. Palleroista ilmeisesti hieman pelotti ihmisvilinä ja muut koirat, kun meni tosi useasti kovaa vauhtia koppiinsa.

Meidän mennessä kehään, kaikki hyvät neuvot pyyhkiytyi pois mun miestä. Valitettavasti myöskään tuomari tai kehäsihteeri ei neuvoneet yhtään. Seistiin luultavasti liian kaukana ja sivussa. Tuomari kävi ensin tervehtimässä koiraa ja sitten pyysi meitä juoksemaan. Olin juuri keräämässä Troiluksen hihnaa käteen (huono hihna, kävin ostamassa uuden) ja en sitten ehtinyt sitä tehdä. Troilushan tietysti ampaisi toisen koiran perään ja koska veti pitkässä hihnassa niin en saanut mitään kontrollia koiraan. Oltiin varmaan aika hauska näky. :D

Vaikka juoksutus meni ihan mönkään niin Troilus kuitenkin seisoi hienosti ja rauhassa. Ei kovinkaan montaa kertaa pylly mennyt maahan. Myös tuomarin antoi kopeloida tosi hyvin. Ei haitannut vaikka tuomari katsoi hampaat ja kivekset. Tietystihän piti kerran hypätä ja tervehtiä. :D Kopeloinnin jälkeen juostiin kerran edestakaisin. Se meni paremmin ja Troilus ravasikin vähän. Olin ihan liian kiltti enkä ottanut tiukempaa otetta. Jos olisin pitänyt hihnan lähempänä korvia ja lyhyempänä niin olisi T mennyt varmaan paremminkin.

Meidän näyttelyt siis loppui tuohon yhteen kehään. Toinen pentu pääsi jatkamaan rop-kehään, mutta ei jääty katselemaan.

Tässä tuomari Tarja Löfmanin arvostelu:
8kk ikäinen urospentu jolla oikeat rungon mittasuhteet. Vielä hieman kevyt runko. Hyvä otsapenger. Vielä pyöreä kallo-osa. Hyvä purenta. Tasapainoiset kulmaukset. Kovin iloiset liikkeet, kantaa häntänsä turhan korkealla. Hyvä karvapeite. Mukava käytös.

Arvostelu siis oli ihan kiva ja ei mitään ongelmaa mitä aika ei korjaisi. Nyt pitää vaan paljon reenata juoksutusta ja toki myös seisomista ja kopelointia. Mulle ja Troilukselle on tosi haastavaa juoksutuksessa kääntyä vasemmalle. Meillä on onneksi nyt kahdet viralliset näyttelyreenit ja saan varmasti kavereita reenaamaan sitten erikseen myös. Mennään 17.9. Hyvinkäälle ryhmänäyttelyyn. Se onkin jo virallinen joten olisi hyvä saada tuo juoksutus toimimaan paljon paremmin. :) Hommia siis riittää! :D

Voitokas pieni hurtta

Troilus on nyt aloittanut voittoputkensa. Käytiin perjantaina 12.8.2011 Linnainmaan Mustin ja Mirrin pentupäivässä. Itseasiassa käytiin niin myöhään ettei muita pentuja siellä ollut. Tosi harmi ettei Troilus saanut telmiä muiden pikkuisten kanssa. Tosin T:hän on jo aika iso. :D Ostettiin Hurtan herkkutasku (on muuten tosi hyvä käytössä!) ja karsta vanhan harjan tilalle. Se ensimmäinen harja ei ollut kovin laadukas, koska tasan kerran tippui mun kädestä ja meni heti rikki. No, tuo karsta on muutenkin parempi.

Pentupäivänä järjestettiin pentusille makkarajuoksu "ruokapuolella". Sinne laitettiin kolmeen nurkkaan ruokakippoon pala makkaraa ja pennun piti omistajan ohjauksessa juosta "rata" läpi, syödä makkarat ja juosta maaliin. Troilusta ei tarvinnut paljon houkutella. Juoksi radan aikaan 13 sekuntia ja voitti! Kakkoseksi tullut pentu juoksi radan noin 15 sekuntiin. :) Troilus kävi vielä varmuuden vuoksi itsenäisesti juoksemassa radan heti uudestaan. Täytyihän sitä varmistaa ettei makkaraa vaan jäänyt mihinkään. :D

Maanantaina sitten saatiin hakea palkintomme. Saatiin ProPacin sinimusta reppu jossa oli paljon Royal Caninin näytepusseja. Reppu on tosi kiva ja käytännöllinen, mutta RC:tä meillä ei syödä. Täytynee lahjoittaa pussit kaverin koiralle. Siellä ne varmasti menevät kaupaksi.

Vierailu Kotkassa

Eilen lähdettiin Hemun, Joonaksen sekä Troin kanssa käymään Kotkassa. Otettiin mökki Santalahden leirintäalueella, koska siellä mökkiin sai ottaa myös karvakorvan mukaan. Santalahti on tosi kiva alue merenrannalla ja sieltä lähti myös nätti luontopolku, joka käytiin kävelemässä.

Troilusta ei haitannut viettää yö vieraassa paikassa ja kaikki meni ilman ongelmia. Oli tosi mukava viikonloppu ja Troiluskin oli väsynyt kotiin palattua. :)

Häkkilintu

Käytiin tiistaina 2.8.2011 ostamassa Troilukselle häkki. Mulla paloi pinna tuhoamiseen mitä Troilus harrasti yksinollessaan. Nyt viimein huomasin, että se on ihan mielenosoitusta, kun jää yksin. Maanantaina ennen Troiluksen yksinjäämistä käytiin koirapuistossa riehumassa 45 minuuttia, tokoiltiin ja valmiina oli pari aktivointileluakin. Troilus ei ollut koskenutkaan toiseen aktivointileluun, mutta taas kerran oli täkki ja peitto kelvannut syötäviksi. En kauheasti pidä häkeistä, mutta Troiluksen oman turvallisuuden vuoksi sellainen nyt on. Troilushan siis syö tuhoamansa. Jos vain tuhoaisi niin ei olisi niin paha.

Ostettiin Tassutallista Bravian häkki. Se oli kaikista isoin mitä löysin eri kaupoista. Häkki on kokoa 124cm x 74cm x 83cm (pituus x leveys x korkeus) ja hyvin Troilus sinne mahtuu. :)

Annetaan nyt Troilukselle aina ruoka ja vesi häkkiin. Myös herkkuja alkuun laitoin sinne. Pääasiahan on, että häkistä tulee Troilukselle oma turvallinen pesä jonne on kiva mennä rauhoittumaan. Ensimmäisenä päivänä Troilus haki aina luunsa pois häkistä, mutta meni sinne syömään ja juomaan oikein nätisti.

Torstaina Troilus meni itse jo lepäämään häkkiin! Imuroidessani (ja Troiluksen hyppiessä taas imurin lähellä) näytin häkkiä ja käskin Troiluksen sinne. Ja vauhdilla poika menikin. Tuli sitten pois, kun olin imuroinut loppuun. Koirapuistosta tultaessa Troilus meni ihan itse lepäilemään häkkiinsä ja taisi ihan nukkuakin siellä. Minun piti sitten laittaa tassuvoidetta poitsulle ja kun keikautin Troiluksen maahan ja aloin avata rasvatuubia niin Troilushan paineli vauhdilla häkkiin ja meni sinne maate. Hieno homma, että nyt jo on häkistä tullut turvapaikka pojalle. :)

Öisin Troilus ei häkissä nuku, koska häkki on olkkarissa ja Troilus nukkuu meidän kanssamme makkarissa.

Sisarustapaaminen

Sunnuntaina 31.7.2011 pidettiin sisarustapaaminen kasvattajan luona Valkjärvellä. Mukana oli kaikki sisarukset, paitsi Jetta. Myös äiti Devil ja isä Leevi saapui paikalle. Mukana oli myös muutama muu Oakmeadow-kasvattaja. Bortsuja vilisti silmissä ihan kunnolla. :D Oikein kivasti sisarukset leikki keskenään. Kvantille ja Troilukselle tuli vähän riitaa, kun kummatkin halusivat samaan aikaan puutarhapöydän alle ja tietysti myös samasta kohdasta. :D Muuten lapsoset leikki kauniisti.

Yllä olevassa kuvassa edessä emä Devil, oikealla Kvantti, vasemmalla keskellä Pimu ja ihan taaimmaisena Peto.

Alkuun Troilus oli hieman pidättyväinen ja pyöri jaloissani, kun istuin ja kuvasin koiruleita. Alkoi jo hieman huolestuttaa, että mikä tuota poikaa vaivaa kun on muuten niin leikkiväinen. Ilmeisesti vain suuri joukko hieman hirvitti alkuun. Nopeasti kuitenkin Troilus leikkiin lähti.

Troiluksen Kajo-siskolla alkoi ensimmäiset juoksut. Kajon saapuessa Troilus oli heti hyppäämässä selkään. Sen jälkeen Kajo ei rauhaa saanutkaan. Kokoajan oli pojat pyllyssä kiinni. Ja Troilus tietysti mukana. Kajoa täytyi välillä viedä hieman lepäämään ja pojat sai viilentää kuumenneita tunteitaan. :)

Koirat pääsi uimaankin. Kasvattajan luota oli noin sata metriä matkaa rannalle. Troilus ei oikein välitä mennä uimaan ilman mitään "syytä". Alkuun katseli muiden uintia ja hyppeli rannalla ihan kuin olisi halunnut mennä, mutta ei uskaltanut. Kun aloin heitellä veteen kepin pätkiä niin Troilus lähti innolla niitä hakemaan. No, ehkä jo ensi kesänä Troiluskin menee uimaan ihan ilman mitään virikettä. :D

Uimisen jälkeen reenailtiin hieman juoksutusta ja seisotusta. Troilus juoksi ihmeen hyvin vaikka oli yleisöä. Luultavasti oli sen verran väsynyt jo leikeistä ettei jaksanut vetää muita kohti. :D Seisotus ei mennyt kovin hyvin, koska Troilus alkoi hieman pelleillä loppu juoksutuksessa ja annoin kovempaa palautetta. Oli poitsulla hieman mieli maassa. :)

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva viikonloppu vepen ja sisarustapaamisen merkeissä. Tällaisia vain enemmän!

Vepeilyä

Troilus on jo kahdeksan kuukautta! Aika menee sen verran reippaasti, että kohta tuo pieni on jo vuoden vanha riiviö. Vaaka näyttää nyt noin 17,4 kiloa ja säkä on noin 52cm. Säkästähän saadaan virallinen tulos sitten 14.8. kun mennään pentunäyttelyyn.

Lauantaina 30.7.2011 suunnattiin kohti Maskua. Troiluksen emän omistaja piti meille siellä vepeen tutustumispäivän. Oli kyllä mahtava laji! Tutustuttiin alokasliikkeisiin eli veneestä hyppyyn, vientiin, veneen vetoon ja hukkuvan hakuun. Troiluksella veneeseen hyppy ja sieltä sitten hyppy pois alkuun kangerteli jonkin verran. Ei sinänsä ihme, koska Troilus ei ennen ole veneessä ollut. Otettiin veneestä hyppy uudestaan vielä viimeiseksi ja silloin meni jo aika hyvin. Alkuun pois hypätessä Troilus ei ponnistanut pahemmin takajaloillaan. Sitten tajusi, että hei, näistähän on paljonkin apua ja sen jälkeen hyppy sujuikin hienosti.

Toisena osana oli vienti. Harjoiteltiin alkuun kuivalla maalla lelun vientiä. Se sujui aika hyvin Troilukselta. Sen reenaamista täytyy jatkaa kotona. Troiluksesta tulee varmasti ihan hyvä viejä vielä joskus. :D Kuivalta maalta siirryttiin sitten veteen. Troiluksen piti uida veneelle ja käydä syömässä herkut veneessä olijan kädestä. Troilus ei ensin uskaltanut uida veneelle asti. Sitten tajusin, että vene liikkuu Troilusta kohti välillä ja silloin Troilus kääntyi pois. Avustaja tuli pitämään veneestä kiinni ja sitten Troilus ui veneelle ihan hyvin.

Kolmas osa oli veneen veto. Siinä Troilus ja kaikki sisarukset oli lähes mestareita. :) Ensin Troilus sai tutustua veneen köyteen. Leikitin sitä sen kanssa hieman ja sitten kun Troilus kiinnostui köydestä, lähetin pojan uimaan veneelle. Ensimmäisellä yrityskerralla Troilus ui veneelle, mutta kääntyi pois ja ui takaisin rantaan. Toisella yrityskerralla sitten poitsu menikin ja veti veneen mallikkaasti rantaan. Sen jälkeen muut kerrat tulikin mallikkaasti.

Viimeisenä osana oli hukkuvan pelastaminen. Hukkuvalla oli kädessä dami jota läiskytteli veteen. Koiran pitää uida hukkuvan luokse, tarttua damiin ja vetää rantaan. Troilus hieman arkaili veden loiskimista. Kun hukkuva lopetti sen, niin Troilus ui hienosti luokse ja veti damista rantaan.

Kaiken kaikkiaan meni hyvin. Hieman Troilus arkaili, mutta se on ymmärrettävää, koska ei kovin usein ole uimaan päässyt. Ensi kesänä menisi jo varmaan paljon paremmin. :) Troilus joutui olla yksin autossa tosi pitkiä pätkiä, kun muut reenasivat. Hieman se minua alkuun hirvitti, koska Troilus ei ole ollut yksin autossa ja siellä on vain kevythäkki. Kyllä poitsu siitä läpi tulisi, jos haluaisi. Onneksi oli kuitenkin tosi rauhallisesti vaikkei ollut meihin näköyhteyttä.

Kuri kovenee!

Minä olen tässä hirveänä ihmisenä päättänyt hieman tiukentaa Troiluksen kuria. :D Meillähän menee oikein hyvin ja poika on tottelevainen, mutta pieniä juttuja voisi muuttaa. Esimerkiksi yksinolo on hieman hankalaa tällä hetkellä. Troilus on mieltynyt petivaatteisiin ja onkin repinyt jo täkkiä, pussilakanaa ja aluslakanaa. Nyt aletaan tehdä niin, että ei kiinnitetä Troilukseen mitään huomiota kun tullaan kotiin. Sitten kun T on rauhoittunut ja mennyt tekemään omiaan niin kutsutaan poika luokse ja tervehditään. Toivottavasti siitä on apua.

Sitten tuo hommien tekeminen on toinen mihin täytyy alkaa panostaa. Nyt esimerkiksi kotona saatan huudella Troilusta luokse useamminkin ja ei tule. Sain ohjeeksi kutsua kerran ja jos ei tule niin haen pojan. Kuulostaa simppeliltä. :D Troiluksella on myös tapana se, että jos ei näe mun kädessä namia tai lelua niin ei tee mitään. Tämä on hankalaa, koska en todellakaan kokoajan kotona palkkaa tarjoamalla jotain hyvää. Kyllä kehu saa riittää ainakin helppoihin hommiin. Ja siis kotona, sisällä. Sain tähän ohjeeksi ottaa lelun taskuun niin ettei Troilus näe. Sitten käsken tehdä jotain tosi yksinkertaista. Kun tekee niin kovasti kehua ja lelu esiin. Näin Troilus oppii, että vaikka en näe palkkaa niin ehkä se voikin olla mukana. :)

Nämä kaksi asiaa nyt pääsevät tehoreeniin. Troilushan on tosi tottelevainen poika kaiken kaikkiaan. Ei hypi sohvalle/sängylle, kun ollaan kotona. Ei kerjää, koska tietää saavansa sitten kun ollaan syöty. Odottaa kauniisti ruokansa ja kärsivällisyys on kasvanut hirmuisesti pojalla. Tästä on hyvä lähteä ja onneksi ihan hirveästi korjaamista ei vielä ainakaan ole.

Tassuongelma ja viimeinen tokoreeni

Troiluksella näitä "terveydellisiä" ongelmia riittää. Onneksi sentään pikku juttuja kaikki. :) Perjantai-iltana Troilus alkoi nuolla ja purra etutassuaan todella paljon. Sama jatkui yöllä ja seuraavana aamuna. Tarkastettiin tassut ja huomattiin, että vasemmassa etutassussa oli halkeama ja Troilus oli saanut purtua sitä hieman isommaksi. Myös takatassussa oli pieni halkeama.

Soittelin eläinlääkäriin ja sain neuvoksi huuhdella tassua kaksi kertaa vuorokaudessa kädenlämpöisellä vedellä. Käytiin hakemassa lääkäriltä Vetramil haavavoidetta ja kauluri. Haavaahan ei Troilus saa nuolla ettei tule tulehdusta. Ulkona käydessä täytyy laittaa sukat jalkaan. :)

Illalla laitettiin Troilukselle kauluri. Puoleen tuntiin ei poika liikkunut mihinkään vaan tuijotti apaattisena lattiaa häntä koipien välissä. Sitten alkoi hieman ottaa askelia ja liikkui vähän aikaa peruuttamalla. :D Tietysti myös törmäili joka paikkaan. Onneksi tosi nopeasti Troilus alkoi tottua kauluriin. Ja eihän sitä tarvitse pitää kuin muutaman päivän. Esimerkiksi nyt se ei ole kaulassa, kun poitsu syö luuta ja pystyn vahtimaan kokoajan.

Tänään oli sitten viimeiset kilpailuun tähtäävien pentujen tokoreenit. :( Tosi harmi. Kurssi oli todella hyvä ja samoin ohjaaja. Oli aina kiva mennä reeneihin. Otettiin viimeisellä kerralla hieman seuraamista ja perusasentoa. Sain seuraamisessa vinkiksi kävellä reippaampaa. Troilus seurasi paljon paremmin kun vauhtia oli enemmän. Olen käyttänyt paljon aikaa askel-pysähdys-käännös-askel reenaukseen. Siinä Troilus osaa hienosti aina pysähdyksessä tulla perusasentoon ilman käskyä. Nyt täytyy alkaa reenata sitä, että Troilus myös vauhdikkaammassa seuraamisessa tulee perusasentoon pysähdyksessä. :)

On mielenkiintoista nähdä päästäänkö yhtään eteenpäin kaksin reenatessa. Nyt täytyy alkaa suunnitella itse reenejä ja myös pitää kiinni reenauksesta. Onneksi koirapuisto on lähellä ja siellä voidaan kaksin ollessa reenata ilman hihnaa. :)