Taas pamahtelee!

Eikös just ollut viime uusi vuosi? :) Niin ne vuodet vierii ja Troilus vanhenee. Tämäkin uusi vuosi vietettiin ihan rennosta kotona pelaillen lautapelejä parin kaverin kanssa. Tai Troilus ei tietenkään osallistunut pelailuun vaikka jos olisi kutsuttu niin varmasti olisi hypännyt tuolille ja alkanut maistella pelinappuloita. :)

Lähdettiin iltapäivällä käymään Vähäjärven koirapuistossa jotta Troilus saa päästellä enimmät höyryt ennen iltaa ja raketteja. Kivoja kavereita sitä puistosta löytyikin ja Troilus painoi menemään puolisen tuntia kuin tuulispää. :)

Puistoilun jälkeen Troilus sitten sopivasti lepäili lähes koko illan. Just tuossa kello 18 jälkeen alkoi rakettien pamauttelu vähän kiivastua ja Troilus kyllä reagoi niihin, mutta mitään paniikkia tai muuta ei syntynyt, onneksi! Valitettavasti meidän ja naapurien piha näytti olevan oiva paikka raketeille ja ne sitten sihisi, paukkui ja valaisi meidän olkkaria vaikka oli verhot kiinni ja telkkari päällä. Isompien rakettien aikaan Troilus siirtyi istumaan ja katseli äänen suuntaan. Näki kyllä, että ei tykkää ollenkaan.

Pihassa käytiin pissillä tuossa klo 19.30 aikaan ja silloin oli kanssa aikamoista välkehdintää ja paukahtelua. Troilus hoiti kyllä asiansa, mutta tosi tarkasti seurasi joka puolelle mistä ääntä kuului. Asioidensa jälkeen juoksi sitten suoraan kotiovelle. Vielä viime vuonna me käytiin normaalisti ulkona näihin samoihin aikoihin, mutta silloin Troilus oli niin hajujen lumoissa ettei edes huomannut mitään raketteja.

Kaverien kanssa saatiin ihan rauhassa pelailla pelimme ja Troilus nukkui pöydän alla. Iltapalaksi sai sitten kongissa jauhelihaa. Nami! :)

Tarkkaan Roilopoika seurasi mitä teen ja aina tuli perässä jos johonkin lähdin. Ilmeisesti hieman turvatonta oli. :(

Onneksi nyt täällä on taas vuodeksi pamauttelut kohta ohi ja Troiluskin pääsee rentoutumaan. :)

Mahtavaa uutta vuotta 2013 kaikille kavereille! <3

Lahjoja ja vatsavaivoja

Joulu on sitten juhlittu ja paketit avattu. Meillä oli taas vieraita joulunvietossa joten Troiluksellakin oli tekemistä, kun sai kokoajan mennä sylistä syliin. Aina löytyi rapsuttajia. :D Siinä kun pieni duracel pupu oli viitisen tuntia vauhkonnut niin unikin tuli ja Troilus vetäytyi mahdollisimman kauaksi meistä nukkumaan. :D Ei sentään omalle tyynylle mennyt. Samassa tilassa täytyi pysyä.

Lahjaksi Troilus sai ihanan poronluun ja ison keppiluun. Lahjaksi tuli myös tosi kiva pallolelu. :) Troiluksella riitti puuhaa, kun ensin piti syödä luuta ja sen jälkeen leikittää ihmisiä pallolelun kanssa. Sitten pitikin taas aloittaa luun syönti. :D No, joulunahan saa syödä herkkuja ja leikkiä niin paljon kuin sielu sietää.

Valitettavasti poronluu ei ollutkaan sitten kovin sopiva. Troilus pisteli sen aika nopeaa menemään vaikka koitin säännöstellä. Aikaisin Tapaninpäivän aamuna sitten heräsin ihaniin tuoksuihin ja lähdin viemään Troilusta kiireen vilkkaa ulos. Poika olikin ihan kuralla. Kotio tullessa tajusin, että tuo haju on hieman pahempi kuin pelkkä kaasujen päästely olisi. Sitten vaan valot päälle ja Troilus olikin ripuloinut olohuoneen matolle lähelle kuusta ja sitten vielä oksentanut päälle. :( Ihanaa! Onneksi mun sisko tuli vauhdilla siivousavuksi (asuu ihan vieressä). Koko päivä menikin sitten enemmän ja vähemmän huonossa hapessa. Tänä aamuna Troilus vielä oksensi pari kertaa sulamattomia isoja luun palasia. Ei siis tällaisia luita enää meidän pojalle! :)

Oon kyllä oikein iloinen siitä kuinka hyvin Troilus ottaa tällaiset juhlat sun muut missä väkeä on enemmän. Vaikka hakee toki huomiota ja sitä saakin niin silti leikkii yksikseenkin sekä nukkuu rauhassa kun väsyttää. Mikään adhd Troilus ei ole, vaikka välillä saattaa siltä vaikuttaakin. :)

Oli kyllä mukava joulu taas kerran. Ensi jouluna sitten vaan tsekataan tarkemmin millainen luu meidän luupäälle annetaan. :D

Hyvää Joulua!

Troilus haluaa toivottaa kaikille ihanille lukijoilleen ja koirakavereille ratkiriemukasta joulua!

Uusi pomppa

Oli ihan pakko laittaa oma bloggaus Troiluksen uuden pompan kunniaksi. :D Ensimmäinen pomppa ostettiin viime talvena ja otin Pompan sivuilla olleet mitat ihan kirjaimellisesti ja tilasin Troilukselle takin kokoa 60, koska poitsun selän pituus on 61cm. Takkihan oli sitten ihan valtava. Ajattelin kuitenkin sen olevan tulevaisuudessa parempi, kun Troilus kerää massaa. Nyt kun massaa on tullut niin silti takki tippuu päältä. Oli siis parasta myydä se ja ostaa uusi. :)

Nyt Pompalle on tullut uusia ihania värejä ja olin ihan onnessani, kun ei tarvinnut tilata mustaa. :D Minä olisin halunnut violetin, mutta koska mies halusi keltaisen niin suostuihin sitten siihen.. ja onneksi suostuinkin. Tuo keltainen on ihana! <3 Ostin Troilukselle kokoa pienemmän (eli koon 55) ja se on tosi hyvän kokoinen. Ei roiku mistään ja ei varmaan tipu ulkonakaan päältä. Vielä ei olla päästy testaamaan sitä käytännössä.

Saatiin Troiluksen hierojalta laittaa takki päälle jo -10 asteessa tai aikaisemminkin jos käy kova tuuli. Troin selkä menee niin helposti jumiin että on pakko suojautua. Koskaanhan poitsu ei ole näyttänyt palelevan vaikka olisi ollut kuinka paljon pakkasta.

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

Tänään on ollut tapahtumarikas päivä. Iltapäivästä suunnattiin Soukanlahden puistoon, jossa Jonna Lentovaara kuvasi Troilusta portfoliotaan varten. Kyseisessä puistossa ei olla ennen käytykään joten Troilusta piti hieman muistutella kuinka käyttäydytään. :) Hienosti kuitenkin meni ja mitään riehumista ei onneksi esiintynyt.

Valitettavasti puistossa oli paljon lapsia leikkimässä ja koiranulkoiluttajia käveli kokoajan joten emme uskaltaneet ottaa Troilukselta hihnaa pois kuvauksen ajaksi. Toivottavasti se ei pahasti kuvista loista. :D Ensin otettiin puskan vieressä kuvia. Käskin Troiluksen istuun ja hyvin se paikoillaan pysyikin. Siirtyi sitten siitä itsenäisesti makaamaan ja saatiin muutama sellainenkin kuva. :D Olin ihan varma ettei Troilus pysty rauhoittumaan ja poseeraamaan, kun on vieras kuvaaja. Toisaalta varmaan ne leikkivät lapset auttoi asiaa kun Troilus sai katsella niitä tarkkaavaisesti.

Lopuksi otettiin vielä vähän vauhdikkaampia kuvia luoksetulon merkeissä. Joonas vei Troiluksen kauemmaksi ja minä huutelin. Upeasti ja vauhdilla Troilus tuli eikä yrittänyt poiketa mihinkään. Olisi sen hihnan siis voinut ottaa poiskin. :D

Kun oltiin lähdössä kotiin niin puistoon sattui tulemaan nuori bortsuneiti Lova ja penskat ottikin ja leikki hihnassa (niinhän aina pitää tehdä!). :D Jonna siinä kuvaili tätäkin hetkeä. Mielenkiintoista saiko noista innokkaista koirista minkäänlaista yhteiskuvaa aikaan.

Siitä sitten käytiin heittämässä Troiluksen vanha pomppa uudelle omistajalle ja ajeltiin kotiin missä meidän synttärivieraat olikin jo saapuneet. Talon asukkaathan tulee aina viimeisenä. :D Troilus sai synttärikakkunsa vihdoinkin. Ei se nyt onnistunut ihan niin hyvin kuin toivoin, mutta täytyyhän sitä parannettavaa jättää seuraavallekin vuodelle. :)

Troilus olikin sitten mukavan väsynyt kun vieraat lähtivät. :D Ei muuten olisi pitänyt antaa tuon palleron riehua hihnassa. Minä loukkasin selkäni ihan kunnolla (taisi nytkähtää jotenkin) ja viikonloppuna olen menossa turisteilemaan messariin. Tosi kiva!

Leikkihetki hiekkakuopalla

Sitä on sitten talvi saapunut Tampereelle! Kyllä sitä on odotettukin. Toivottavasti ei tarvitse hetkeen viedä Troilusta suoraan suihkuun ulkoa tultaessa.

Lähdettiin iltapäivästä kameran kanssa kohti Kangasalan hiekkakuoppaa. Tarkoitus oli ottaa muutama talvinen kuva ja sopivasti kuopalta löytyi ihana leikkikaveri. Vuoden ikäinen greyhound tyttö Lola ja Troilus pisti leikiksi lähes heti. Ensin meidän poikaa hieman jänskätti, mutta nopeasti se yhteinen sävel löytyi. :)

Oli kyllä tosi kiva katsoa Troiluksen riemua. Valitettavasti vaan tassu kipeytyi riehumisesta joten täytyi perua itsenäisyyspäivän leikkitreffit Bonon kanssa. :( No, onhan tässä aikaa.

2v synttärit!

Niin ne vuodet vierii... Troiluskin otti ja täytti tänään kaksi vuotta. :) Ihan kuin vasta eilen olisi haettu pieni vauhdikas pallero kotiin Salosta. <3

On Troilus aikuistunut ainakin jonkin verran. Itsehillintä on kasvanut (kaikkialla muualla paitsi ulkona) ja isommat tunnekuohut näyttää jääneen taakse. Aikuiseksi tuota poikaa ei kyllä voi vielä sanoa. Nämä linjat kuulemma aikuistuu hieman myöhemmin. :D Samanlainen leikkiin kerjääjä Troilus on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin.

Synttäripäivää vietetään ihan kotosalla. Synttäriviereita tulee sitten itsenäisyyspäivänä kahville, kun vietetään triplasynttärit (minun, kaksossiskoni ja Troiluksen). Silloin Troilus saa kakkunsa. :D

Vapauden riemua!

Tänään Troilus pääsi ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon juoksemaan vapaana. Mentiin taas Kangasalan hiekkakuopalle riehumaan. :) Sää oli sen verran kehno, että muita koiria ei näkynyt paitsi kaukana ja nekin taisi lähteä pois kun meidät näki. Troilus sai siis mennä viipottaa ihan rauhassa.

Otettiin alkuun vähän luoksetuloreeniä ja Troilus sai jahdata Joonasta. Troihan on alkanut nyt jahtausenergiaa purkamaan autoihin ja pyöriin joten oli ihan kannattavaa varmasti suunnata sitä toisaalle. :) Mun kanssa ulkoillessa Troi ei jahtaa mitään. Me opetellaan hihnakävelyä ja kontakti on parantunut ihan mielettömästi. Troilus ei ehdi jahtailla mitään kun ollaan lenkillä. XD Nyt kyllä huomaa kuinka positiivisesti säännöllinen ratajuoksu kesällä vaikutti. Ennen sitä Roilopoika otti ja kääntyi pyörien perään ja pikku hiljaa ratajuoksun alkaessa tämä ihastuttava tapa jäi pois.

Vapaaksi päästyä Troilus pisteli menemään. Voi sitä vauhdin riemua! Uskomattoman hyvin Troiluksella oli korvat mukana vaikka intoa oli kuin pienessä kylässä. Meille on näemmä ilmaantunut uusi käsky: "tänne päin!" :) Olen ajattelematta hokenut sitä ja Troilus on oppinut, että silloin käännytään ja tullaan taas poukkoilemaan meidän lähelle. On se oppivainen poitsu! :)

Oli kyllä järjettömän hauska liikuntatuokia. Mä ensin mietin pitkään, että kannattaako lähteä kun rikoin polveni tuossa pari viikkoa sitten. Sen jälkeen on liikkuminen ja ihan vain oleminen ollut aika kivuliasta, mutta onneksi sitten kykenin kuopalle lähtemään. On tää niin hauskaa, kun Troiluksen saikku loppuu niin mulla alkaa. :(

Hihnakurssin antia

Ollaan viimeinkin saatu aikaiseksi mennä hihnakurssille. :) Olisi pitänyt jo paljon paljon aikaisemmin käydä, kun ei olla saatu mitään rotia tuohon ulkoiluun. Troilushan vetää kuin viimeistä päivää. Jonkinlaista pientä rähinääkin on ilmaantunut.

Ollaan Koirakoutsin kurssilla ja vetäjä Mika on kyllä hyvin saanut ohjattua meitä oikeaan suuntaan. Alkuun ollaan reenattu ihan sitä paikkaa missä Troiluksen olisi hyvä kävellä (eli siis mun vieressä vasemmalla puolella - tai oikealla, sillä ei ole niin väliä). Ensin alkuun täällä kotona oli ihan tuskaa, koska Troi on oppinut vetämään vauhdilla eteenpäin. Alkuun saatiinkin seistä hetki tuossa kotioven edessä ja rauhoittua. Siitä sitten pikku hiljaa lähdettiin liikkeelle. Aina jos Troi lähti vetämään, tein laajan kaaren toiseen suuntaan ja hienosti koiruli oivalsi tulla oikealle paikalle. Vielä palkkailen tosi usein oikeassa paikassa kävelystä ja kontakti onkin kuin itsestään parantunut mielettömästi!

Kierrokset kyllä nousee vielä ihan kaakkoon kun tulee toinen koira vastaan ja tietyille koirille rähistään kunnolla. Silloin mun pitäisi saada pidettyä itseni kuosissa ja pitää ne omat kierrokset aisoissa. Helpommin sanottu kuin tehty! :D Minä kiihdyn Troiluksen kanssa samaa vauhtia. Mun asenne ratkaisee paljon.

On tuo lenkkeily mennyt kyllä ihan järkyttävän paljon eteenpäin, varsinkin kun ei ole muita koiria näkösällä. En olisi uskonut, että on mahdollista. Kohta täytyisi alkaa siirtää opittua jo vaikeampiin paikkoihin. Esimerkiksi siskoni talon lähellä Troilus vetää ihan täysillä. Mun on ihan oikeasti nyt alettava kiinnittää huomiota siihen, että vetämällä ei pääse askeltakaan eteenpäin. Eiköhän Troilus nopeasti äkkää senkin. Namilla palkkaaminen on mielenkiintoisissa paikoissa ihan turhaa ja kontaktin saaminen vaikeaa. Silloin täytyisi muistaa vaan rauhoittaa tilanne ja liikkeelle ei lähdetä ennen kuin pystytään menemään nätisti.

Tänään jäi sitten hihnakurssi välistä, kun rikoin eilen polveni. On niin kipee ettei kannata edes yrittää. :( Ottaa kyllä kupoliin. Miks just nyt? No, jos nyt menee kurssi persiilleen niin täytyy mennä joskus uudestaan. Harmittaa vaan, kun maksaa aika paljon ja olis meille niin tärkeetä.

Parantelua

Troilus on sitten ollut jo viisi viikkoa saikulla! Mihin tää aika oikein menee? :O Tosi hyvin on mennyt vaikka tosiaan lenkit on olleet max. 15 minuuttia ja kaikki reenailu on ollut tauolla. Toki oltais saatu tokoilla välttäen turhaa hyppelyä, mutta mun mielenkiinto on ihan kadoksissa. Toivottavasti se pian löytyisi. :D Troi on ottanut kohtuu lunkisti tän koko huilitauon. Mitään suurempaa seinille hyppimistä ei ole ollut. Toki luun syliin heittelyä ja pientä riehaantumista välillä, mutta se nyt on ihan normaalia.

Ollaan käyty nyt pari kertaa fyssari Kirsi Piispasella ja on kyllä ihan mahtava tyyppi! Troilus on ihan innoissaan ollut, kun on siellä saanut vähän kiivetä portaita ja kävellä keppien yli jne. Kirsi on myös hieronut ihan kunnolla Troin kummallakin kertaa ja venyttänyt hauiksia. Ensimmäisellä kerralla kun käytiin niin tassujen punnituksessa Troin oikea etutassu painoi lähes pari kiloa vähemmän. Se kertoo siitä, että koira seisoi keventäen oikeata etustaan. Silmin sitä ei nähnyt, mutta vaaka ei valehtele. :) Toisella kerralla sitten kaksi viikkoa edellisestä Troilus seisoi jo tasan kummallakin tassulla. Myöskään hauikset ei enää reagoineet hierontaan ja venyttelyyn.

Eilen käytiin vielä näyttämässä Troilusta Kallion Juhalle ja koska Troilus edelleen varoi oikeaa rannetta niin se kuvattiin varmuuden vuoksi. Röntgenissä ei näkynyt onneksi mitään normaalista poikkeavaa. Kummatkin ranteet on luustoltaan priimaa! :)

Tässä vielä lääkäristä saatu lappunen:

"Hauislihasten kipu on helpottanut, vasen hauis on vielä jännealueelta hieman aristava: Rasitusoire voi jatkua vasemmalla pidempään, jos Troilus keventää ranteen takia painoa oikealta etujalaltaan.
Oikea ranne aristaa merkittävästi enää kiertoliikkeiden yhteydessä. 

Ranteet kuvattiin rauhoituksessa. Ranteessa ei erotu murtumaa, turvotusta tai muuta ongelmaa. Myöskään nivelsiteiden kiinnityskohdissa ei ole reaktioita. Kyse on nivelsidevammasta, mutta vaiva ei ole parantunut vielä kokonaan. Nivelsiteiden paraneminen on tyypillisesti hidasta ja kipuoireita voi rasituksen jälkeen jatkua useita kuukausia. Pääasia on, että vamma saa parantua rauhassa eikä nivelsidettä paranemisen aikana kuormiteta liikaa. Liikuntaa kannattaa rajoittaa vielä ainakin kuukauden ajan niin, että hyppiminen estetään ja treeneistä pidetään taukoa. Lenkitystä voi kuitenkin vähitellen lisätä, kunhan ontuma ei provosoidu."

Elikkä vieläkään ei Troilus pääse riehumaan kavereiden kanssa tai juoksentelemaan metsään. :( Jälkikin jää nyt sitten ensi keväälle. Nyt pitäisi kyllä ihan oikeasti alkaa taas vähän tokoilla tossa lähikentällä.

Troilus on muuten rauhoitettu jo neljä kertaa vaikka ikää on alle kaksi vuotta. Toivottavasti ei nyt enää moniin vuosiin tarvitse kuvailla tai operoida mitään. Ei sekään hyvää tee vaikka koira onkin nuori.

Voi kun olisi jo ensi kesä. Troilus pääsisi ratajuokseen, paimentaan ja vaikka vähän jäljellekin. :) Mun kiinnostus tokoon alkaa hiipua ja muut lajit valtaa pääkopan.

Oej ranteen aristus, mej. Biceps tendinitis & lihaskipu

Noin vuosi sitten Troilus oli saikulla kasvukipujen vuoksi. Nyt sitten vaivaa hauikset ja oikea ranne. :(

Olen jo pitkään epäillyt, että tuossa oikeassa ranteessa on jotain häikkää. Troilus nuolee sitä sivusta aika tavalla ja välillä rasituksessa on ontunut askeleen tai pari. Sinällään ongelmaa on ollut hankala huomata, koska ontuminen ei ole ollut jokaisen rasituksen aikana vaan vain silloin tällöin. Esimerkiksi ratajuoksun aikana tai jälkeen ei ontumista ollut. Olen tarkastellut niitä vielä videoltakin, mutta en ole bongannut mitään erikoista.

Otin asian sitten puheeksi, kun käytiin ottamassa kennelyskärokote. Itseasiassa aikaistin rokotteen ottamista pari kuukautta näiden ongelmien vuoksi. Jälleen kerran Eläinystäväsi lääkärin Juha Kallio tutki Troiluksen. Ensin tutkittiin takapää ja sitten siirryttiin eteen. Troilus reagoi tosi voimakkaasti kummankin hauiksen tutkimiseen. Yritti jopa näykkästä Juhaa naamaan, kun tuli lähelle. Troi saikin ensimmäistä kertaa kuonokopan, kun jatkoi näykkimistä. Oikean ranteen sisäkiertoon Troi reagoi myös, mutta sen osuus ongelmista jäi lopulta hieman auki.

Tällainen lappu saatiin:
Tassunpohjien iho punoittaa molemmissa etutassuissa jonkin verran ilmeisesti nuolemisen seurauksesta. Ontumatutkimuksessa Troiluksen todetaan aristavan hieman etujalkojen infraspinatus-lihasten aluetta. Lisäksi Troilus aristaa voimakkaasti molempien etujalkojen hauislihasta sekä tunnustellessa että venyttäessä. Voimakkain aristus liittyy hauislihasten jännetupen tunnusteluun. Lisäksi Troilus aristaa etujalan ranteen sisäänkiertoa.

Ranteen osuus ongelmasta jää vielä avoimeksi. Hauislihasten aristus on merkittävä ja aiheuttaa tyypillisesti rasituksessa voimistuvat oireet. Alas hypätessä hauislihakset rasittuvat, mikä selittää autosta alastulon empimisen. Hauislihasongelma on molemminpuoleinen, kuten yleensä, joten merkittävää ontumaa ei yleensä näy ennen kuin ongelma on jatkunut pitkään. Troiluksen harrastuslajit, jälki, paimennus ja hypyt kuormittavat hauiksia, joten kyseessä voi olla pitkittinyt lihaskipu tai pieni vamma. Joskus hauislihasten vaivat liittyvät myös olkanivelongelmiin tai takapään keventämiseen; Näistä ei kuitenkaan Troiluksella pitäisi olla kyse. Ranne on voinut aiheuttaa toispuoleista rasitusta.

Nyt siis on pari viikkoa menty kipulääkkeillä ja fyssarille on aika ensi perjantaina (2.11.). Tarkoitus oli saada fyssarille aika jo tälle viikolle, mutta ei onnistunut. :( Tässä on niin ongelmallista se, että lääkärin soittoaika on keskiviikkoisin ja tosiaan lauantaina pitäisi lopettaa kipulääkkeet. Tarkoitus kuitenkin oli että soittelen lääkärille vasta fyssarin jälkeen.. mutta senhän piti olla jo tällä viikolla. :D On tää monimutkaista. Taidan kuitenkin soitella huomenna ja jättää vaikka soittopyynnön.

Edelleen Troilus rasituksessa (riehaantuessa) välillä ontuu muutaman askeleen tai vauhdikasta leikkikumarrusta tehdessä pitää toista etusta ilmassa hetken. :( Ohjeen mukaan ollaan lyhennetty lenkit varttiin kerrallaan ja juoksulenkit sekä vapaana olo on ollut pannassa. Tokoiltu ollaan vähän, mutta mun motivaatio on tällä hetkellä taas nollassa. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin mennyt hyvin ja Troilus on osannut ottaa tosi kivan lunkisti. Ei ole hyppinyt seinille eikä edes jahdannut häntäänsä. :D Toki lelua tuo syliin ja pienestä liikkeestä saattaa riehaantua kunnolla. Energiaa siis on, mutta onneksi ei ole täysin vuotanut vielä yli.  

Ainiin, terveystarkastuksessa muuten kaikki oli hyvin!  

Pieni poika paimenessa

Tänään käytiin toista kertaa Eräjärvellä moikkaamassa lampaita. Aamulla kun kello soitti 5.45 niin kyllä hieman mietitytti, että kaikkeen sitä tuon koiran vuoksi rupeaakin. :D

Tällä kertaa Kilposen Päivi johdatti reeniä ja meni kyllä kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Joonas ja Troilus kävi tahtojen taistoa aitauksessa ja Troilus vähän lällätteli, mutta taipui kyllä. Maahanmenokin onnistui ihmeen hyvin. Olin varma ettei Troi korkeassa vietissä ja vielä vapaana ollessa kuuntele yhtään.. Ihmeiden aika ei siis ole ohi! :D Korvat oli kyllä välillä kadoksissa ja vauhtiakin piisasi.

Tällä kertaa otettiin hieman kuljetusta ja hakukaartakin pojat pääsi koittamaan. Kuljetus lähti tosi kivasti liikkeelle, mutta mopo karkasi välillä ja sitten lampaat olikin taas pitkin ja poikin. Hyvä juttu kuulemma kuitenkin oli, että Troilus ei tarkoituksella laumaa hajottanut vaan yritti sen yhden omille teilleen lähteneenkin hakea takaisin.

Pässin kanssa Troilus hieman mitteli henkisiä voimia ja pässi pirulainen jopa pukkasi kerran. Siinä luupäät kolisi. :D Troilus kuitenkin vei voiton ja Päivi sanoikin, että Troiluksella on tosi paljon henkistä voimaa. Pässi ei kuulemma ollut mikään helpoimmasta päästä ja heikko koira ei olisi pärjännyt. Lopussa pässikin liikkui jo Troiluksen katseesta.

Tosiaan se maahanmeno oli aika mahtava juttu! Sitä täytyy reenata nyt tulevan talven aikana jotta saadaan vahvaksi ensi kevättä varten. Yksi hieno juttu oli huomata myös, että Troilus ei lähtenyt maasta liikkeelle ennen kuin sai luvan. Edes liikkuvat lampaat ei häirinneet silloin. Nyt Troiluksesta näki, että oli sitä tekemisen meininkiä. Päivin mukaan Troilus on kova koira (ja nyt sen uskonkin, kun näin toimintaa itse ulkopuolelta) ja ei paineistu kovin helposti ohjaajasta tai kepistä. Kaikki edellytykset on jatkaa eteenpäin. :)

Päivi otti lopuksi Troiluksen kanssa hieman hakukaarta. Silloin Troilus alkoi olla jo hieman väsynyt ja homma menikin vähän leikiksi. Kuitenkin loppu onnistui ja Päivi ja Troilus sai kerättyä lauman kokoon.

Koitetaan päästä vielä kerta tähän syksyyn ja sitten ensi keväänä jatketaan. Päivin mukaan Troiluksen kanssa olisi varmasti mahdollista suorittaa ykkösluokka kisoissa, mutta töitä se tietysti vaatii paljon. Mutta mikäpä ei! :)

Paimenessa ja silmäpeilausta

Lauantaina Troiluksella oli hyvin tapahtumarikas päivä. Ensin lähdettiin aikaisin aamulla Eräjärvelle katsomaan lampaita. Päätin viime syksynä, että Troilus ei tule enää harjoittelemaan paimennusta, koska musta ei itsestäni ole siihen. :) Joonas kuitenkin lupautui menemään Troin kanssa aítaukseen joten poitsu sai vielä mahdollisuuden harjoittaa rodunomaista toimintaa. :)

Ensimmäistä kertaa Troilus pääsi ilman hihnaa aitaukseen ja alku menikin juoksennellessa ympäriinsä ja haistellessa. Troilus oli myös enemmän kiinnostunut mukana olleesta työbortsusta kuin lampaista. Sitten kun toinen bortsu tuli laittamaan lampaisiin vähän vauhtia, heräsi Troiluskin.

Pienenä ongelmana oli Troiluksen iso into. Kaasua löytyi taas, mutta jarru oli hukassa. Troilus juoksi lampaita ympäri samaan suuntaan kokoajan. Sitten kun Joonas pääsi hieman hommaan kiinni ja sai ohjattua Troilusta vaihtamaan suuntaa välillä, homma näyttikin jo joltain. :D

Troilus laittoi kyllä lampaita juoksemaan välillä ihan urakalla. Hajoitti lauman ja lähti yhden perään vauhdilla. Siitä olin tosi tyytyväinen, että mitään näykkimisiä, haukkumisia tai muuten ei-niin-mukavaa käytöstä ei ollenkaan ilmaantunut. Mitä nyt hieman leikkikumarruksia lampaille alkuun! :D Sen huomasin, että Troilus otti tosi kivasti mallia työbortsusta ainakin jossain kohtiin. Ei myöskään alun jälkeen osoittanut minkäänlaista kiinnostusta toista paimenta kohtaan.

Otettiin kaksi settiä. Ensimmäisen lopussa Troi alkoi tosiaan päästä vähän hommaan mukaan. Toisessa setissä sitten näytti jo hieman paremmalta. Troi jopa haki yhden kauemmaksi juosseen lampaan takaisin. Tosin toinen paimen taisi hieman avustaa. :)

Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen vaikka alku näyttikin hieman epäilyttävältä. Kyllä ne vaistot on tallella ja kuulemma kyllä tästä ihan kiva harrastus Troilukselle varmasti tulisi. Ei siis täysin toivoton tapaus meillä ole! :D Toivottavasti päästäisiin ainakin kerran vielä tämän syksyn aikana, jotta Troilukselle jäisi pieni tatsi ensi kevättä ja kesää ajatellen. Joonas syttyi Troiluksen mukana tähän joten ei varmastikaan lopeteta.

Kotona ehdittiin lepäillä pari tuntia paimennuksen jälkeen ja sitten lähdettiin Valkeakoskelle joukkotarkkiin. Sari Jalomäki peilasi Troiluksen silmät. Hyvältä kuulemma näyttikin! Mitään vikaa ei löytynyt ja jossain vaiheessa sitten jalostustietojärjestelmästä saa tuloksen tsekata ihan virallisesti. :) Ajattelin, että vois noi silmät peilata vielä ainakin pari kertaa Troin elämän aikana (jos siis pallero saa vanhaksi elää). Varmaan tuossa 5-6v ja 10v vois olla hyvä aika.

Kuvat on huonolaatuisia, koska ne on screen shotteja videolta. :)

Häiriökurssin antia

Ollaan nyt kaksi kertaa käyty KoiraKoutsin häiriötunneilla. On ollut kyllä oikein opettavaista ja myös mielenkiintoista nähdä hieman erilailla häiriöherkkiä koiria. Meitä on siellä neljä koirakkoa ja jokaisella on erilaiset ongelmat. :)

Nämä kaksi kertaa Krista on hieman katsellut miten pieneen liikkeeseen Troilus reagoi ja ollaan otettu kontaktireeniä. Eilisellä tunnilla taas hyvin näki, että silloin kun me tehdään jotain niin Troilus keskittyy hyvin ja häiriötä saa kyllä olla ihan mukavasti ja se ei haittaa. Otettiin ihan niin, että Troilus oli perusasennossa ja tarkoitus oli pitää kokoajan katsekontakti minussa. Palkkaus oli tosi nopeaa ja toimi hyvin. Nyt jatkan samaa reeniä kotona ja pikku hiljaa siirrän muuhun ympäristöön ja erilaisiin häiriöihin. Tuota kontaktireeniä me tarvitaan kyllä paljon. Seuraamisessahan Troi pudottaa kontaktin heti, jos mulla ei ole lelua tai namia kädessä. Onneksi tilanne ei ole mikään katastrofaalinen ainakaan tuon kontaktin osalta. Troiluksellehan on opetettu ihan ensimmäisenä käsky: "katso!" ja se toimiikin hyvin. Nyt vain pitäisi kohta löytää takaisin se kontakti seuraamisessakin. :)

Toivottavasti saadaan tän vuoden puolella vielä Troiluksen sietokykyä kasvatettua niin, että pystyttäisiin tokoreeneissä reenailemaan täysipainoisesti ilman repimisiä ja huutamisia. Nyt ollaan viikko reenailta ihan ilman lelupalkkaa ja ihmeen hyvin se namikin on kelvannut.

Kahden viikon päästä on vielä yksi häiriötunti. Saisi noita tunteja olla hieman enemmän, mutta eiköhän me tälläkin päästä vähän eteenpäin. Mennään myöhemmin loppuvuodesta vielä saman järjestäjän hihna/ohituskurssille. Sielläkin ymmärtääkseni ainakin jonkin verran keskitytään myös tuohon häiriöön. :)

Ostettiin muuten nyt lauantaina Troilukselle Hurtan Lifeguard huppari pimeneviin iltoihin. Meillä on ollut viime syksystä käytössä hieman pienempi liivi ja sekin on kyllä toiminut ihan hyvin. Tuo huppari on siksi hyvä, että se on myös sadetakki samalla. :) Vielä en ole viitsinyt laittaa hupparia päälle, kun on sen verran lämmintä. Eiköhän sen jo tuossa lokakuun alkupuolella kuitenkin saa heittää niskaan. Sen verran on lämpö alkanut tippua.