lauantai 19. toukokuuta 2012

Pieni toipilas


Nyt on neljä vuorokautta operaatiosta ja Troilus alkaa vaikuttaa omalta itseltään. :) Tosi rauhallinen toipilas meillä on ollut, onneksi. Ulkonahan toki vauhtia riittäisi ja lyhyet hihnalenkit ei tietenkään ole tarpeeksi. Kotona Troilus on oikeastaan vain lepäillyt tähän saakka.

Tiistai-keskiviikkoyö meni kohtuullisesti. Troilus ei vinkunut, mutta vaihtoi paikkaa kokoajan ja siinä sitten törmäili kaulurin kanssa seiniin. Kolmen aikaan yöllä meidän perheessä saatiin vasta nukuttua. Sitten kello soitti kuudelta ja lähdettiin ulos. :) Toki sen jälkeen päästiin nukkumaan takaisin.

Keskiviikkona aamusta Troilus teki ensimmäiset pissat operaation jälkeen. Kakkakin tuli sitten päivällä. Yksi stressinaihe siis jäi pois omistajalta silloin. Muuten keskiviikko meni tosi rauhallisesti. Troilus joko istui tai makoili. Illalla halusi kyllä jo vähän liian vauhdikkaasti leikkiä luulla, joten se laitettiin piiloon. Tiistai-illan jälkeen ei itkua ole enää kuulunut.

Syöminen ja juominen on ollut hieman hankalaa. Olen syöttänyt nappulat kädestä ja vettä juottanut kauhasta mahdollisimman paljon. Ei vaan ole maistunut. Nyt lauantaina vasta Troilus on juonut oma-aloitteisesti normaalin määrän ja ruokakin näyttää maistuvan ihan hyvän. 

Torstaina Troilus oli päivän ihan normaali. Illasta sitten tuli flegmaattiseksi ja alkoi kuolata aika paljon. Käytiin siis perjantaina moikkaamassa lääkäriä. Saatiin varmuuden vuoksi antibiootit viikoksi ja jatketaan myös särkylääkkeen antamista kuurin loppuun asti eli sunnuntaihin. Haava näytti ihan hyvältä, mutta saatiin ohjeeksi kerran pari päivässä suihkutella ja laittaa haavavoidetta. Pussit on hieman turvoksissa, mutta ei arista ollenkaan. Antibiootit aloitettiin heti eilen illalla.

Tänään, lauantaina on tosiaan mennyt jo kivasti. Vesi on maistunut itse kupista juoden ja nappulatkin on maistuneet aktivointilelusta. Luuta Troilus on myös syönyt kivasti ja ei ole enää tarvinnut piilottaa. :) Poika on taitava syömään luuta ilman tassuja.



Kaulurin pito on sujunut ihmeen kivuttomasti. Troilus taitaa jopa tykätä siitä. Aina kun tullaan ulkoa, työntää Troilus päänsä oma-aloitteisesti kauluriin. :) Ensimmäisinä päivinä kauluri tuntui jopa olevan turva pojalle. Kun otin kaulurin pois ruokailua varten niin Troilus meni matalana johonkin kauemmas seisomaan ja siinä kyhjötti. Sitten kun laitoin kaulurin päähän takaisin niin poikakin reipastui. :D Omituinen otus meillä. Minä odotan kyllä jo innolla kaulurista luopumista. Loppuu se kolina ja säärieni raapaleetkin pääsee paranemaan. :) Joonas on keskiviikko-torstaiyöstä lähtien nukkunut Troiluksen kanssa olkkarissa. Siellä ei ole seinät lähellä joten ei sitä armotonta kolinaakaan ole, kun poika vaihtaa paikkaa.

Jonkin verran Troilus on kiinnostunut alapäästään. Haluaisi varmaan päästä pesemään itseään ja tietysti haavaa kiristää ja takaisin kasvavat karvatkin kutittaa. :( On ollut surullista katsoa, kun Troilus joka aamu pesee itsensä tunnollisesti. Tassut ja kyljet saa pesun, mutta Troilushan tietysti nuolee vain kauluriaan. Tajuaakohan se, että ei ne tassut ja takapää puhdistu laisinkaan?

Tähän asti on kokonaisuudessaan mennyt tosi hyvin. Toivottavasti loppuaikakin menee hyvin ja päästään ensi viikon alkupuolella jo takaisin normaaliin elämään kaikki. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti