Sinne siis lähdettiin heti iltapäivästä. Saatiin sopivasti päivälenkki ja päästiin nätissä maastossa lähes perille saakka. Valitettavasti vaan kellonaika oli sellainen, että pyöriä tuli ja meni ohi ihan jatkuvalla syötöllä. Samoin koirakkoja oli paljon liikkeellä. Vaikka Troilus ei enää pyöristä välitäkkään niin aina täytyi varmuuden vuoksi kerätä hihna ettei vaan satu mitään tapaturmaa. Koirakot sitten ohitettiinkin nätisti. <3
Siskolle päästyä Troilus oli ihan intopiukassa ja etsi Ässää. Ässä oli valitettavasti lähtenyt hoitoon, mutta Ässät luut ja lelut sentään oli paikalla. Kyllä niilläkin alkuun pääsi. :D
Ässän lempilelu (apina) vei myös Roilopojan sydämen. Täytyi aika tarkkaan vahtia ettei herra apinalta irtoa raajat, kun Troilus syö pehmolelut heti kun silmä välttää. :)
Alkuun Roilo meni sillä ominaisella riehuriehu tyylillään ja Äspätin lelulaatikko tyhjennettiin hienosti olkkarin lattialle. Jossain vaiheessa, kun ihmisiä ei enää kiinnostanut hirveästi leikkiä niin Troilus äkkäsikin Ässän luut.. kaksi se taisi niitä nopsaan popsia. :D Oltiin kylässä neljä tuntia ja lopussa sitten tuli uni. En uskonut, että pikkusähikäinen pystyy ihan oikeasti nukkumaan kylässä, mutta ihmeiden aika ei ole ohi.
Kotiin lähdettiin sitten bussilla. Sillä Troilus ei ollutkaan ennen matkustanut. Olen ihan tarkoituksella lykännyt sitä, kun nuorempana Troilus olisi mennyt pitkin seiniä ja ihmisiä ihan varmasti. :D
Bussipysäkille päästiin ihan nätisti vaikka autoja menikin paljon ohi ja oltiin vieraisssa tuoksuissa. Pysäkillä seisoskeltiin muutama minuutti ja Troilus otti tosi lunkisti. Ei pyörinyt eikä yrittänyt lähteä mihinkään.
Bussissa oli aika paljon porukkaa, mutta hyvin sovittiin mukaan. Kysyin varmuuden vuoksi kuskilta voidaanko tulla kyytiin. Bussiin nousu onnistui kuin vanhalta tekijältä ja sain leimattua lippunikin hankaluuksitta. Olin valmistautunut, että Troilus haluaa heti tutustumaan. :) Päästiin istumaan neljän penkin rykelmään ja Troi meni alkuun penkin alle hieman miettimään mitä nyt tapahtuu. Aika nopsaan sitten nousi sieltä ylös ja istui loppumatkan tiukasti mun jalkojen välissä. Ei edes haistellut.
Bussista pois jäänti sujui hyvin. Troilus oli just laittamassa maate, kun sanoin että nyt mentiin. :) Bussista pois hyppäämistä piti hetki miettiä, mutta käskystä sitten Troi tuli hienosti. Muutenkin bussin käytävää käveltiin ihan rauhassa ja ihmisetkin sai olla. Olen tosi ylpeä mun poitsusta! On se hieno koira! <3
Kotona sitten Troilus heitti heti syrjälleen ja edelleen nukkuu. Ei taida enää tänään kaivata aktivointia. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti