Troilus aloitti kisauransa!

Tänään oli suuri päivä! Troilus aloitti kisauransa hienosti agilityssä Jennan ohjaamana. :) Ja tietystikään minä en päässyt katsomaan. Huomasi myös etten ollut ihan kartalla taas aamulla, kun unohdin antaa poikien mukaan rekkarit ja rokotuskortin. Siis ikinä en ole niitä unohtanut... enkä varmasti unohda enää tämän jälkeen. Onneksi Troilus sai kuitenkin osallistua ja Jonttu ehti hakea rokotustodistuksen.

Kisat oli Lempäälässä Best-in Areenalla. Troi on kerran aikaisemmin siellä käynyt reenaamassa, jotta ei ihan vieraaseen halliin tarvinnut mennä.

Troilushan lähti ihan vain kokeilemaan ja tutustumaan kisatunnelmaan. Mitään tulosodotuksia ei ollut ja Roilo osallistuikin vain perusradalle. Lähtö sujui hyvin ja Troilus jäi tosi hyvin odottamaan lähtölupaa, mitä nyt vaan vähän ennakoi. :) Hypyt sujui hyvin, samoin putki. Kepithän ei ole vielä hallinnassa ollenkaan ja ne menikin.. noh.. juosten! :D Muutama ohjausvirhe tuli, mutta niillä nyt ei ollut sen enempää merkitystä, koska hylsy olisi tullut ilman niitäkin. Pääasiahan oli, että Troilus saa kisakokemusta ja tämä tehtävä on suoritettu. Jennan mielestä ekaksi kisaksi meni oikein hyvin ja on tyytyväinen. Nyt vaan reeniä enemmän niin kyllä siitä hyvä tulee. :)

Troilus paimenessa.. again! :)

Troilus lähti taas tänään Jennan kanssa Somerolle paimentamaan. Minä en vieläkään päässyt katsomaan kuinka sujuu. :( Ihan hyvin joka tapauksessa meni. Nyt vain ilmeni taas uusi ongelma. Troilus ilmeisesti paineistuu kepin käytöstä sen verran paljon, että syö ihan kunnolla kakkaa töitä tehdessään. Ei se muuten olisi ongelma, mutta kotiin päästyä Troilus oksensi viisi kertaa matolle isot kasat lampaankakkaa! Yök! Turha kai sanoa, että matto meni roskiin. Ei sitä olisi enää puhtaaksi saanut.

Jenna käyttää aika paljon keppiä, joten siihen pitäisi saada muutosta. Troilus ei ole niin ohjaajakova, etteikö se vaikuttaisi. Sitten tulee sijaiskäyttäytymistä ja kaikkea muuta ei-toivottavaa esiin. Tuo kakansyönti pitää kyllä saada kuriin. No, toisaalta roskiin meni meidän viimeinen matto joten samapa tuo enää. :D

Troilus paimenessa

Troilus pääsi pitkästä aikaa tapaamaan lampaita. Minä en päässyt mukaan ja Troilusta ohjasti Jenna. Innokkaat reenaajat lähtivät Somerolle Swedun paimennuskouluun. Kaikki meni ilmeisesti hyvin. Troilus oli innokas ja vauhdikas ja hallintaa pitääkin (edelleen) reenata. Myös liikkeestä maahanmenoa tarvii "vähän" petrata. Tokikaan Troilus ei ole tottunut reenaamaan korkeassa vietissä, joten haastavaa paimennus on.

Turha kai sanoa, että Troilus oli aika väsynyttä poikaa kotona. :)

Agilityn ryhmäreenit

Troilus oli tänään ensimmäistä kertaa TAMSKin ryhmäreeneissä. Oikeastaan haluttiin Jennan kanssa nähdä kuinka Troilus toimii ryhmässä. Ihan hyvin toimi! :) Nyt koitetaan saada sitä huutamista kontrolliin ja Troilus viettikin häkissä aikaa silloin kun toiset reenasivat. Ongelmana huutamisen lisäksi on karkailu toiselle reenikentälle. Troilus on vahingossa päässyt jostain kolosta toiselle puolelle ja nyt yrittää kokoajan. Aiotaan yrittää kitkeä sitä niin, että joku on ajamassa Troilusta pois aidan vieressä aina, kun Troilus lipeää.

Reenit meni muuten tosi hyvin. Troilus (muutamia karkaamisia lukuunottamatta) teki hyvin töitä ja ihmeen hyvin kykeni odottamaan. Ihan hyvä siitä varmasti tulee, kunhan saa lisää reeniä ja myös kärsivällisyyttä.

Agilitya

Meille vihjaistiin vähän aika sitten, että Rodon kanssa reenaillut Jenna kaipaisi uutta reenikoiraa Rodon lomaillessa ja sovittiin sitten Jennan kanssa, että hän testaa Troilusta. Troihan on käynyt pari kertaa vuoden ikäisenä tutustumassa aksaan, mutta ei sen enempää reenaillut. Nyt olikin hyvä tilaisuus aloittaa ko. laji, kun koira on jo aikuinen, mutta vielä nuori ja ennen muuta terve.

Otettiin tutustumiskerralle mukaan myös Henna ja Ässä, jotta Ässäpoikakin saa hieman perehtyä harrastelun hienoon maailmaan. :) Alkulämpäksi pojat ottivatkin lyhyen kävelylenkin jälkeen kunnon spurtit Tamskin tallilla. Samaan aikaan Jenna laittoi muutamat esteet valmiiksi.

Lämpän jälkeen Hemu ja Ässä hieman tokoili ja Jenna siirtyi Troiluksen kanssa koittamaan kuinka matala hyppy ja putki sujuu. Ja hyvinhän ne sujuikin, kuten odotin. Putkesta Troilus tykkää ja kuten Salme Mujusenkin mukaan, Troilus on hyppymotivoitunut. :)

Se mikä oikeastaan mua on mietityttänyt reenejä ajatellen on Troiluksen häiriöherkkyys sekä sitten puomi, jolta Troilus oli pudota silloin nuorempana. Puomia ei tänään yritetty, mutta Jenna sai häiriöherkkyydestä esimakua, kun naapurikentälle tuli reenaaja. Troilus meni samanlailla sekaisin kuin ennen muinoin tokoreeneissä ja Jenna näkikin parhaaksi lähteä ulos rauhoittelemaan. Samat ongelmat jatkui heidän sisääntultua, mutta häkissä ja näköesteen kanssa sekä kokoajan kieltäen ja palkaten hiljaisuudesta oli jotain edistystä havaittavissa.

Lopuksi hieman rauhoituttuaan Troilus pääsi vielä paukauttelemaan keinua. Paukahdus ei hetkauttanut Troilusta mihinkään suuntaan, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Katsotaan, jos keskiviikkona mennään ryhmäreeneihin harjoittelemaan ohjaajan opastuksella. Mielenkiintoista mitä siitä tulee, kun mukana on tietysti muitakin koiria. :)

Lopuksi täytyy vielä laittaa pari kuvaa ihanasta Ässästä, joka oli ihan liekeissä, kun pääsi testaamaan agilityä.

Troilus ikuistettu!

Tänään koitti kauan odotettu päivä. Kävin tatuoimassa Troiluksen kuvan käteeni! :) Aloin suunnitella tatuoinnin ottoa jo parisen vuotta sitten ja tietysti oli selvää, että Troilushan se tulee koristamaan ihoani joskus. Viimein viime kesänä aloin miettiä suunnitelman täytäntöön laittamista ja googletella tamperelaisia tatuoijia. Halusin olla tietysti varma, että valitsemani tatuoija osaa tatuoida hyvin valokuvasta ja kuvasta tulee aito. Mitään vierasta koiraa en käteeni halua. :)

Kauan googlailtuani päädyin Teimosen Santaan. Hänen kaikki kuvansa olivat vaikuttavia ja mukana oli myös ainakin yksi valokuvasta tehty koira. Se koira oli niin upeasti tehty, että löysin tekijän. Seuraavaksi laittelinkin Santalle mailia ja pitkän sepustuksen mitä haluan monien kuvien kera. Noin viikon päästä Santalta tuli vastaus ja suunnitelmakuva oli mukana. Oli kyllä niin hieno, että ei pahemmin tarvinnut miettiä menenkö jonoon vai en. Santalla on siis sen verran paljon asiakkaita, että ensin mennään "bookkausjonoon" ja Santa laittaa viestiä, kun on aika bookata sulle aika. Mä menin jonoon elokuun alussa ja tänään oli sitten mun tatska-aikani. Muuten olisi mennyt pidemmälle, mutta Santalla oli sopivasti peruutus. :)

Ja kyllä jännitti, kun odotin että Santa saa piirrettyä kuvan loppuun. Kuvaa tehdessä ensimmäiset kymmenen minuuttia oli shokki. Sattui enemmän mitä odotin. Tosin tiesin kyllä, että käden sisäpuoli on hieman arempaa aluetta. Nopeasti kyllä iho tottui ja ei sitten enää sattunut niin paljoa. Nopeasti Santa piirsi ja itse tatuoimiseen ei mennyt kuin 1,5 tuntia.

Lopussa kyllä sai purra hammasta, kun tuota sisäsyrjää väritettiin. Oli tuskaa, pakko myöntää! :D Onneksi se ei sitten kauaa kestänyt. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin tosi hieno!

Turha kai sanoa, että oon enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen! Ihan mahtava kuva ja on se Troilus. Ihan yksyhteen valokuvan kanssa. Kannattaa kyllä tehdä kunnolla taustatyötä, kun tatuoijansa valitsee. Silloin saa tällaisen huippukuvan, jota ihailla koko loppuelämä. <3

Lumesta nauttimista hiekkakuopalla

Tammikuun puolessa välissä on oikein hyvä mennä nauttimaan talvesta hiekkakuopalle. Olen ollut siinä uskossa, että lunta ei tule ollenkaan, mutta tulihan sitä... ainakin hetkeksi! :) Pakattiin siis Troilus, kamera ja lelu autoon ja matkattiin kuopalle. Autokin saatiin hyvin parkkeerattua hangesta huolimatta (matala auto). Troilus ja Jonttu oli ihan fiiliksissä, kun pääsi riehumaan kuopalle. Minä olin fiiliksissä, kun oli hyvä syy ulkoiluttaa kameraa. :D

Sitten niitä kuvia!