maanantai 17. lokakuuta 2011

Tokoilua

Nyt parin viikon tokoreenit on menneet ihmeen hyvin. Viime viikolla Troilus alkuun oli se sama häsääjä kuin ennenkin, mutta sitten kun reenailtiin kaukoja ja peräpään käyttöä niin rauhoittui ihan uskomattoman hyvin. Meni jopa maate mun jalkoihin kun kuuntelin ohjeita. Istu-maahan-istu -liikkeessä mun täytyy opetella enemmän omaa käsiliikettä millä nostan pojan istumaan. Troiluksen kanssa tuntuu muutenkin, että aina kun vain voi, kannattaa käyttää käskynä elettä. Bortsut nyt vaan tuntuu seuraavan paremmin ohjaajan liikkeitä ja eleitä. :) Oli kyllä harvinaisen hyvät reenit. Troiluksen maahanmeno on mun mielestäni parantunut tosi paljon. Tuntuu, että poitsu ei taas tällä hetkellä kyseenalaista käskyjä ihan yhtä paljon kuin vielä hetki sitten. :)

Tänään otettiin reeneissä ensin paikalla makuu. Kyllä sekin meni ihan mukavasti. Troiluksella oli sen verran energiaa, että nousi usein ylös mutta sain korjattua tilannetta ihan kivasti. Pääasia oli, että en hermostunut vaan pysyin kokoajan rauhallisena. :) Sitten vaihdettiin kahden reenikaverin kanssa paikkaa ja joku oli murustanut jotain keksiä sinne mihin Troilus meni makaamaan. Ei hyvä, ei todellakaan! :D Siiinä sainkin jo tehdä töitä, että T lopetti haistelun ja pysyi makuullaan. Sain ohjeeksi ottaa niskasta kiinni ja lempeästi ohjata T oikeaan paikkaan maahan. Sekin aiheutti hieman vastusteluja (Troilus ilmeisesti koittelee nyt hieman näykkimällä), mutta onneksi sekin on tosi pientä ja Troilus lopettaa nopeasti kun huomaa ettei todellakaan auta.

Kotiläksyksi tuli reenata paikalla makuuta paljon. Lähes aina kun tulen Troiluksen viereen takaisin niin poitsu pomppaa ylös. Nyt olisi tarkoitus seuraaviin reeneihin reenata liike niin, että T pysyy maassa ihan vapautukseen asti. :)

Reenattiin myös liikkeestä seisomista ja sekin sujui kivasti. Ollaan sitä jo reenailtu muutenkin joten Troilus taisi muistaa nopeammin, että mistä on kyse.

Nyt meillä on kaikki liikkeet ihan keskeneräisiä. Olisi kiva alkaa saada jo jotain pidemmälle. Mustahan se toki on kiinni kuinka hyvin me edetään. Tuntuu vain, että kaksin reenatessa ei päästä eteenpäin ja tarvisin kokoajan jonkun ohjaajan neuvomaan ja kertomaan meneekö oikein. Aika rasittavaa! Meillä olisi tarkoitus päästä ensi kesänä korkkaamaan alo. Eiköhän siihen mennessä saada jo liikkeet kasaan ja häiriönsietoa paremmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti