Agilityn ryhmäreenit

Troilus oli tänään ensimmäistä kertaa TAMSKin ryhmäreeneissä. Oikeastaan haluttiin Jennan kanssa nähdä kuinka Troilus toimii ryhmässä. Ihan hyvin toimi! :) Nyt koitetaan saada sitä huutamista kontrolliin ja Troilus viettikin häkissä aikaa silloin kun toiset reenasivat. Ongelmana huutamisen lisäksi on karkailu toiselle reenikentälle. Troilus on vahingossa päässyt jostain kolosta toiselle puolelle ja nyt yrittää kokoajan. Aiotaan yrittää kitkeä sitä niin, että joku on ajamassa Troilusta pois aidan vieressä aina, kun Troilus lipeää.

Reenit meni muuten tosi hyvin. Troilus (muutamia karkaamisia lukuunottamatta) teki hyvin töitä ja ihmeen hyvin kykeni odottamaan. Ihan hyvä siitä varmasti tulee, kunhan saa lisää reeniä ja myös kärsivällisyyttä.

Agilitya

Meille vihjaistiin vähän aika sitten, että Rodon kanssa reenaillut Jenna kaipaisi uutta reenikoiraa Rodon lomaillessa ja sovittiin sitten Jennan kanssa, että hän testaa Troilusta. Troihan on käynyt pari kertaa vuoden ikäisenä tutustumassa aksaan, mutta ei sen enempää reenaillut. Nyt olikin hyvä tilaisuus aloittaa ko. laji, kun koira on jo aikuinen, mutta vielä nuori ja ennen muuta terve.

Otettiin tutustumiskerralle mukaan myös Henna ja Ässä, jotta Ässäpoikakin saa hieman perehtyä harrastelun hienoon maailmaan. :) Alkulämpäksi pojat ottivatkin lyhyen kävelylenkin jälkeen kunnon spurtit Tamskin tallilla. Samaan aikaan Jenna laittoi muutamat esteet valmiiksi.

Lämpän jälkeen Hemu ja Ässä hieman tokoili ja Jenna siirtyi Troiluksen kanssa koittamaan kuinka matala hyppy ja putki sujuu. Ja hyvinhän ne sujuikin, kuten odotin. Putkesta Troilus tykkää ja kuten Salme Mujusenkin mukaan, Troilus on hyppymotivoitunut. :)

Se mikä oikeastaan mua on mietityttänyt reenejä ajatellen on Troiluksen häiriöherkkyys sekä sitten puomi, jolta Troilus oli pudota silloin nuorempana. Puomia ei tänään yritetty, mutta Jenna sai häiriöherkkyydestä esimakua, kun naapurikentälle tuli reenaaja. Troilus meni samanlailla sekaisin kuin ennen muinoin tokoreeneissä ja Jenna näkikin parhaaksi lähteä ulos rauhoittelemaan. Samat ongelmat jatkui heidän sisääntultua, mutta häkissä ja näköesteen kanssa sekä kokoajan kieltäen ja palkaten hiljaisuudesta oli jotain edistystä havaittavissa.

Lopuksi hieman rauhoituttuaan Troilus pääsi vielä paukauttelemaan keinua. Paukahdus ei hetkauttanut Troilusta mihinkään suuntaan, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Katsotaan, jos keskiviikkona mennään ryhmäreeneihin harjoittelemaan ohjaajan opastuksella. Mielenkiintoista mitä siitä tulee, kun mukana on tietysti muitakin koiria. :)

Lopuksi täytyy vielä laittaa pari kuvaa ihanasta Ässästä, joka oli ihan liekeissä, kun pääsi testaamaan agilityä.

Troilus ikuistettu!

Tänään koitti kauan odotettu päivä. Kävin tatuoimassa Troiluksen kuvan käteeni! :) Aloin suunnitella tatuoinnin ottoa jo parisen vuotta sitten ja tietysti oli selvää, että Troilushan se tulee koristamaan ihoani joskus. Viimein viime kesänä aloin miettiä suunnitelman täytäntöön laittamista ja googletella tamperelaisia tatuoijia. Halusin olla tietysti varma, että valitsemani tatuoija osaa tatuoida hyvin valokuvasta ja kuvasta tulee aito. Mitään vierasta koiraa en käteeni halua. :)

Kauan googlailtuani päädyin Teimosen Santaan. Hänen kaikki kuvansa olivat vaikuttavia ja mukana oli myös ainakin yksi valokuvasta tehty koira. Se koira oli niin upeasti tehty, että löysin tekijän. Seuraavaksi laittelinkin Santalle mailia ja pitkän sepustuksen mitä haluan monien kuvien kera. Noin viikon päästä Santalta tuli vastaus ja suunnitelmakuva oli mukana. Oli kyllä niin hieno, että ei pahemmin tarvinnut miettiä menenkö jonoon vai en. Santalla on siis sen verran paljon asiakkaita, että ensin mennään "bookkausjonoon" ja Santa laittaa viestiä, kun on aika bookata sulle aika. Mä menin jonoon elokuun alussa ja tänään oli sitten mun tatska-aikani. Muuten olisi mennyt pidemmälle, mutta Santalla oli sopivasti peruutus. :)

Ja kyllä jännitti, kun odotin että Santa saa piirrettyä kuvan loppuun. Kuvaa tehdessä ensimmäiset kymmenen minuuttia oli shokki. Sattui enemmän mitä odotin. Tosin tiesin kyllä, että käden sisäpuoli on hieman arempaa aluetta. Nopeasti kyllä iho tottui ja ei sitten enää sattunut niin paljoa. Nopeasti Santa piirsi ja itse tatuoimiseen ei mennyt kuin 1,5 tuntia.

Lopussa kyllä sai purra hammasta, kun tuota sisäsyrjää väritettiin. Oli tuskaa, pakko myöntää! :D Onneksi se ei sitten kauaa kestänyt. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin tosi hieno!

Turha kai sanoa, että oon enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen! Ihan mahtava kuva ja on se Troilus. Ihan yksyhteen valokuvan kanssa. Kannattaa kyllä tehdä kunnolla taustatyötä, kun tatuoijansa valitsee. Silloin saa tällaisen huippukuvan, jota ihailla koko loppuelämä. <3

Lumesta nauttimista hiekkakuopalla

Tammikuun puolessa välissä on oikein hyvä mennä nauttimaan talvesta hiekkakuopalle. Olen ollut siinä uskossa, että lunta ei tule ollenkaan, mutta tulihan sitä... ainakin hetkeksi! :) Pakattiin siis Troilus, kamera ja lelu autoon ja matkattiin kuopalle. Autokin saatiin hyvin parkkeerattua hangesta huolimatta (matala auto). Troilus ja Jonttu oli ihan fiiliksissä, kun pääsi riehumaan kuopalle. Minä olin fiiliksissä, kun oli hyvä syy ulkoiluttaa kameraa. :D

Sitten niitä kuvia!

Joulunviettoa

Jouluaatto sitten tuli, oli ja meni. Ei muuta kuin ensijoulua odottamaan. :) Jouluaattona meillä oli kylässä sukulaisia Hemun ja Teemun kera. Ensin syötiin ja Troilus ja Ässä päivystivät pöydän alla ja ilmeisen hyvin sinnekin joulumurusia tippui. :) Lahjojen jako olikin hieno tapahtuma, kun kummatkin pojat olivat olleet ilmeisen kilttejä koko vuoden ja lahjoja tuli runsaasti. Kummatkin pojat sai omat älypelit, mutta ne vaihdettiin päikseen. Troilus hoksasi toisen ja Ässä ei pitkän kuononsa kanssa oikein osannut pelata toista. :D Hauskaa oli kuitenkin!

Joulupäivänä vaan hengailtiin kotona ja taas tuli sukua syömään. Tosin Ässä lähti kohti Lahtea, joten tällä kertaa Troiluksella oli hieman tylsää. Onneksi kuitenkin ihmiset jaksoi viihdyttää ja Troilus osallistui myös facebookissa kiertäneeseen piparihaasteeseen. Eli koira pitää piparia pään päällä ja sitten suussa ja siitä otetaan kuva. Hyvinhän Troilus homman handlasi. Toki päänpäällä pysyy kaikki mitä sinne laitetaan, mutta ennen ei olla herkkua annettu ja kielletty syömästä. :) Onneksi tuo koiran kiusaaminen oli hetkessä ohi ja Troilus söi ansaitun pipperin hyvällä halulla.

Tän vuoden joulu oli kyllä tosi rauhallinen. Vieraita ei paljoa käynyt ja ei pidetty edes lautapelisessiota. No, joskus on ihan kiva olla vaan omalla porukalla ja levätä. :)

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua toivottelee joulukoira Troilus! <3

Troilus odottelee jo malttamattomana pukkia saapuvaksi.. sekä jouluvieraita, että päästään herkuttelemaan joulupöytään (tai Troiluksen tapauksessa pöydän alle)! :)

Kuvaussessio

Troilus ja Ässä pääsi tänään Ida Lehtosen kuvattavaksi. Halusin muutaman hyvän yhteiskuvan pojista saada ja itse en ole saanut hyviä otettua. On noi kaksi sellaisia menijöitä, että on hankala koittaa pitää kumpaakin paikallaan ja olla samalla kameran takana. :D

Kun varasin meille Idan kuvaamaan, olin ihan varma että saadaan ihania talvisia kuvia. No, ei sitten saatu. :) Oli ihanan märkä ja hieman synkähkö keli vaikka aurinko toki hieman kurkki aina silloin tällöin jostain. Ensin otettiin kuvia Pirkkahallin vieressä olevalla jalkkiskentällä ja siitä sitten siirryttiin koirapuiston viereen kuvailemaan.

Ensimmäistä kertaa Ässä ihan kunnolla juoksi Troiluksen perässä. Pojista on tullut tosi hyvät kaverit. <3 Enää Ässä ei hauku Troilukselle eikä muutenkaan näytä ärsyyntyvän vaikka Roilopoika on "hieman" ärsyttävä tökkijä aina välillä. :)

Mä en ymmärrä kuinka jotkut saa niin hienoja yhteiskuvia otettua. Troiluksesta ja Ässästä se oli lähes mahdotonta. Kokoajan oli meno päällä kummallakin ja jos toinen pysähtyi hetkeksi, toinen oli jo menossa johonkin suuntaan. :D

Sitten siirryttiin pienen sillan viereen ottamaan vielä parit poseerauskuvat. Troilus näytti tietysti hymyään, koska nakkia oli vielä hieman jäljellä. :D

Kaikki kuvien copyright: Ida Lehtonen

Kuten viimeisestä kuvasta huomaa, poseeraus sai Troiluksen puolesta loppua. :D Sitten lähdetiin kotiin ja suihkuun. Sen verran oli rasittava kuvaushetki, että Troilus nukkuikin pitkät päikkärit ja oli muutenkin hyvin tyytyväinen koko loppuillan.