Meidän vauvakoirasta alkaa tulla pikku hiljaa iso poika. Pidätyskyky on kasvanut yhdessä yössä! Sunnuntaina vielä tuli sisään kerran ja käytiin ulkona parin tunnin välein. Maanantaina Troilus oli yksin 3,5 tuntia ja puoltatuntia ennen pääsi ulos. Mitään ei ollut tullut sisälle! Sen jälkeen olen pidentänyt ulkoilun välin kolmeen tuntiin. Öisin, hyvin nukkuessaan, pystyy pidättämään 10-11 tuntia. Troilus on ilmeisesti myös oppinut tai oppimassa, että meillä nukutaan pidempään. Ei ole enää tällä viikolla tullut herättämään seitsemältä vaan on kiltisti odottanut yhdeksään. :)
Lauantaina Troilus pääsi taas suihkuun. Ei se kivaa pojasta ole, mutta heinäkuuhun asti pääsee pesulle neljän viikon välein. Tämäkin siis vain allergialääkkeen vuoksi.
Sunnuntaina käytiin Espoossa äitini luona. Enää pysähdyttiin kerran jaloittelemaan ja pissatauolle. Aika luksusta, kun viime kerralla pari kuukautta sitten pysähdyttiin varmuuden vuoksi puolen tunnin välein. :) Espoossa Troilus oli taas niin innoissaan, että ei pystynyt nukkumaan kunnolla. Loppujen lopuksi uni kuitenkin voitti ja suorilta jaloilta melkein oli pakko juosta unten maille. :D Äiti asuu rivarissa ja onhan siinä puolensa, että voi vaan avata oven ja päästää koira omaan pihaan. Tosin onhan tähän tottunut, että täytyy lähteä itse viemään ulos.
Maanantaina tosiaan yksinolo sujui tosi hyvin. Jätin tällä kertaa kongiin jauhelihaa. Kongia olin pitänyt pakkasessa sellaisen pari tuntia joten hommaa sen tyhjentämisessä oli. Myös aktivointipallo oli Troiluksella, mutta oli vierittänyt sen lipaston alle ja ei saa sieltä sitä pois. :( Pallo oli vielä melkein täynnä. Täytyy miettiä kuinka estäisi tuonne lipaston alle lelujen vierittämisen.
Pentukoulu oli sitten maanantai-iltana. Reenailtiin siellä hieman luoksetuloa, kontaktia ja perusasentoa. Hyvin sujui kaikki kolme. Nyt oli vielä extra-kivaa reenata, kun parkkipaikka oli siivottu kivistä ja lumet oli sulanut. Oli niin keväinen olo. :) Luoksetulossa tehtiin niin, että Ohjaaja-Liisa piti Troilusta ja minä menin kauemmaksi. Kutsuin sitten poitsun luokseni. Ja vauhdilla tulikin. Syy lienee nakit. :D En uskonut, että Troilus alkaisi vinkua kun jää vieraan ihmisen hoteisiin ja minä menen kauemmaksi. Näin kuitenkin kävi. No, onhan se tietysti hyvä ettei Troilus halua lähteä vieraiden matkaan.
Tiistaina pallero pääsi pitkästä aikaa leikkimään Ruskan kanssa. Ja vauhtia oli kaveruksilla taas ihan muidenkin tarpeiksi. Kummatkin pääsi yhdessä vaiheessa livahtamaan takapihalle ja ei niitä sieltä helpolla pois saanut. Muuten ei mitään ongelmaa asiassa olisi, mutta portit oli talven vuoksi auki. Onneksi koirat oli kuitekin niin kiinnostuneita toisistaan, että ei edes yrittäneet poistua pihasta. Portitkin sitten suljettiin, joten tästä lähtien pikkuiset voi telmiä pihalla niin paljon kuin haluaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti