Vedä vedä!

Tänään Troilus pääsi ensimmäistä kertaa vetopuuhiin. Käytiin kaverin ja hänen huskynsä Icen kanssa koittamassa kicksparkin vetämistä. Ensin koitetettiin niin, että Troilus vetää Icen kanssa, mutta se ei oikein onnistunut. Troilusta näytti häiritsevän kaikki vetonarut ja myös se että kaulapantaankin laitettiin naru jottei pääse vetämään mihinkään omille teille. :) Ensin Troilus pääsi vetämään jäällä, mutta siellä oli sen verran lunta, että oli hankalaa.

Icellä ei ollut oikein vetohaluja tänään joten siirryttiin hieman helpompaan maastoon ja Troilus sai vetää yksin. Ja johan alkoi toimia! Troilus veti kuin viimeistä päivää ja silmät loisti. <3 On se vaan niin työkoira. :)

Otettiin muutamia parinkymmenen metrin vetoja ja tarkoitus oli testata kuinka Troilus kykenee vetämään eteenpäin ja jättämään minut taakseen. Ja hyvin se onnistui. Ensi kerralla voisi koittaa niin, että Icen omistaja Suvi vedättää Troilusta ja katsotaan kuinka Troi suostuu liikkumaan. Nyt tosiaan kun Ice ja Troi veti yhdessä niin Suvi oli puikoissa. Sekin saattoi hämätä Troilusta. Poitsu ei tiennyt mitä tässä tapahtuu ja vielä vieras ihminenkin on ohjaksissa. :)

Oli kyllä huisin hauskaa niin Troiluksella kuin meilläkin. Tästä varmasti saadaan mukava kevät/syksy/talvi -harrastus. Täytyy vaan Suvin avustuksella hankkia Troilukselle paremmat valjaat. Nuo Mustin ja Mirrin harmaat ei ole kovin hyvälaatuiset ja varmasti paremmat valjaat vaikuttaa menohaluihin positiivisesti.

Ensimmäinen junamatka

Nyt on sitten takana Troiluksen ensimmäinen junamatka. :) Mentiin kello 11.07 lähteneellä junalla Helsinkiin ja siitä sitten lähijunalla Mäkkylään (Espooseen). Ulkona oli rapsakka -22c pakkasta ja Helsingissäkin -15.

Mentiin rautatieasemalle hieman aikaisemmin ja sivuovesta, kun ei tarvinnut mennä mitään junalippuja käydä hakemassa. Asematunnelissa seisoskeltiin hetki ja katseltiin ohi kiitäviä ihmsiä. Valitettavasti joku lattianpesuauto pyöri kokoajan siinä meidän vieressä joten oli parempi mennä pakkaseen laiturille jotta Troilus ei suotta stressaantuisi enempää.

Junassa olikin lemmikkivaunussa pari pikku tyttöä ja Troilus oli heistä hyvin kiinnostunut. Onneks he ei näyttänyt haittaavan vaikka Troi pääsikin haisteleen siinä samalla vähän kun pakaaseja laitoin ylähyllylle. :) Koko vaunuhan piti ensin tietysti haistella. Annoin haistella rauhassa ja hetken päästä sitten Troilus rauhoittuikin. Oli aika hassua, kun Troilus ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota kun juna lähti liikkeelle, jarrutti, kääntyi jne. Mentiin niin maailman matkaajan tapaan. :D

Olin varannut meille paikat ihan oven edestä ja ei kyllä paras paikka ollut. Troilushan oli tietysti kauhean kiinnostunut kun ihmisiä kulki oven toisella puolella ja konnari sekä matkustajat tuli meidän vaunuun. Siinä sai aina pitää tarkasti Troiluksen lähellä, kun olisi rynnännyt tutustumaan. :) Vaunun ovea Troilus tykkäsi katsella. Lieneekö siinä oma kuvajainen vai liikkuvat ihmiset jotka piti mielenkiinnon yllä.

Mulla oli namia taskussa ja niitä Troilus kerjäsikin koko matkan. :D Jos en hetkeen huomioinut poitsua niin oli kokoajan tunkemassa päätä syliin. Parempi kuitenkin niin yltiömäinen häslääminen.
Tehtiin sitten muutamia temppuja, kun siirryttiin istumaan vähän väljemmin vähän ennen Hämeenlinnaa. Seuraavilla matkoille sitten varaan heti paikat siitä neljän hengen ryhmästä.

Jonkin aikaa saatiin olla ihanan väljästi, mutta Riihimäeltä sitten tuli vr:n henkilökuntaa istumaan meidän vaunuun. :( Onneks kuitenkaan ei toisia koiria tullut. Silloin olisi saanut vielä tarkemmin katsoa Troiluksen perään.

Otettiin hieman temppuja (ihan vaan tassu, high five jne..), kun oli tilaa. Ihmeen hyvin Troilus pystyi toimimaan tuollaisessa ympäristössä ja vielä junan liikkuessa. Ei siis ainakaan stressannut matkustaminen.

Nopeasti junamatka menikin. Vähän ennen Tikkurilaa Troilus heitti itsensä pitkälleen. Ilmeisesti alkoi junamatkailu olla jo aika nähty. :D Ens kerralla en kyllä pidä namia taskussa, kun tosiaan Troi istui kokoajan pää mun sylissä. Alkoi hieman ärsyttää puolen välin jälkeen. :D

Helsingin rautatieasemalla en ehtinyt ottaa kuvaa, kun meidän seuraneidillä oli kiire ehtiä edelliseen A-junaan ja Mäkkylään. Tosi hyvin Troilus kuitenkin liikkui asemalla ja mitään paniikkia ei näkynyt. Toki hieman jänskätti ja vetikin aika paljon, mutta en tosiaan ehtinyt alkaa korjailla. Ensi kerralla sitten tullaan niin, että ehditään asemallakin hieman katsella ja vaikka käydä Helsingin keskustassa vähän kävelemässäkin.

Tosiaan rynnättiin A-junaan ja kohti Mäkkylää. Troilusta hieman jänskätti kumpaankin junaan meno, koska oli se pieni railo siinä laiturin ja junan välissä. Pienellä rohkaisulla kuitenkin Troilus hyppäsi hyvin junaan ja pois tuli vieläkin paremmin. Lähijunassa oli sitten enemmän tilaa katsella.

Lähistöllä oli kiva lagotto pentu ja sitähän Troilus yritti kaukaa paimentaa. Harmi vain, että omistaja nosti haukkuvan pennun pois näköpiiristä joten Troilus tyytyi vain katselemaan konnaria ja järjestysmiehiä. :D

Oli kyllä positiivista huomata ettei Troilus välittänyt junan äänistä tai liikkeistä mitään. Ei myöskään välittänyt vaikka toinen juna meni ohi kun käveltiin laiturilla. :) Ilmeisesti jo vähän iän tuomaa varmuuttakin on mukana. Ei meinaan varmaan olis vielä vuosi sitten tai pentuna pystynyt rauhoittumaan.

Nyt sitten hyvällä mielin odottelemaan uusia reissuja. :)

Lenkkeilyä ja yleistä löhöilyä

Vuosi on alkanut aika rauhallisissa merkeissä. Ollaan hieman tokoiltu ja saatukin aikaan hienon hieno liikkeestä maahanmeno. Sehän meillä on pitkään ollut ongelmallinen, mutta ilmeisesti syy on ollut ilmeisesti vaan fyysinen. Niskan ja selän jumit sekä etupään ongelmat varmaan aiheutti epävarmuutta liikkeessä. Nyt kuitenkin se on sujunut hienosti! :) Nyt voisi sitten alkaa panostaa liikkeestä seisomiseen. Se on jäänyt aika vähälle huomiolle, kun olen pohtinut tuota maahanmenon ongelmaa.

Nyt ollaan panostettu enemmän liikenteen lähellä liikkumiseen. Pikku hiljaa meidän isolla tiellä kävely on alkanut mennä parempaan suuntaan. Mitään paniikkia ei ole enää ollut havaittavissa ja Troilus ei ole repinyt tien sivuun. :) Vetämisen kanssa on vielä ongelmaa, mutta pet correctoria olen siihen käyttänyt ja hyvin on auttanut. Meillä toimii kietosanana "nätisti" ja Troilus ymmärtää silloin ottaa kontaktia ja himmata vauhtia. Sen jälkeen jos kehuu tai palkkaa namilla niin sama veto alkaa. Olenkin nyt yrittänyt jättää palkkaamisen ja kehumisen pois, koska siitä ei ole mitään hyötyä, päin vastoin. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Kehuminen tulee multa niin automaattisesti kun hyvin menee. :) Vaikka parempi kai niin kuin se, että ei osaisi koiraa kehua.Tuossa vilkasliikenteisen tien vieressä mennessä vielä kyllä niitä pelästymisä tulee ja silloin vetäminen nousee taas potenssiin kymmenen. Silloin rauhoittuminen on hankalampaa, mutta mahdollista. :) Sen olen huomannut, että jos Troilus ei tiedä mihin mennään niin ei vedä pahemmin. Johtunee siitä, että se ei tiedä mihin vetää. :D

Meillä on tuossa lähellä tosi kivat lenkkeilymaastot. Lenkkipolut Hatanpään Arboretumille. Siellä on ihant Pyhäjärvimaisemat ja upeat polut. Koitan muistaa ottaa huomenna kameran mukaan niin saan jonkinlaisia kuvia laitettua. Nyt ollaan käyty siellä vain yöllä, kun ollaan reenailtu ison tien varressa kulkua. Troilus on saanut siellä vähän vapaanakin juoksennella, mutta päivällä se ei onnistu kun on niin suosittu lenkkimaasto.
On kyllä hienoa saada (varsinkin kesällä) levitettyä lenkkejä tuonne oikeille lenkkipoluille. Tähän asti ollaan vaan kierretty näitä lähikortteleita tai sitten lähdetty autolla metsään. Minulla kun ei ole ajokorttia niin on hieman päässyt tympimään lenkkireitit. :) Turha kai siis sanoa, että olen iloinen että Troilus on alkanut siedättyä liikenteelle. Tuonne lenkkipolulle kun täytyy mennä ison tien vartta.

Ensi perjantaina sitten Troilus pääsee (tai joutuu) olosuhteiden pakosta menemään junalla Helsinkiin ja siitä jatkamaan vielä lähijunalla Espooseen. Mennään sinne äidille viikonlopuksi siskoni kanssa ja Troilus joudutaan ottamaan mukaan, koska Joonas on yövuorossa ja Troi joutuisi olemaan liian pitkään yksin. Ajatus oli aloittaa julkisilla kulkemisen harjoittelu vasta kesällä, mutta nyt sitten mennään. Eniten mua jänskättää se itse junaan meno ja Helsingin rautatieasemalla liikkuminen ja lähijunaan nousu. Onneksi mulla on henkinen tuki mukana. Troilus saa tukeutua muhun ja minä tukeudun siskooni. :D Troilus on kyllä tottunut junan ääneen, kun TAMSKin tallin vierestä menee junanrata. Koskaan ei ole junan aiheuttamaan meteliin reagoinut mitenkään.

Viikonloppuna laitan sitten raporttia kuinka meillä meni. :) Onneksi päästään omalla autolla takaisin Tampereelle.

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Pitäis ilmeisesti taas laittaa vähän pakettiin vanhaa vuotta ja siirtää katseet kohti (toivottavasti hienoon) vuoteen 2013. :)

Laitoin aika paljon tavoitteita viime vuodelle ja osa niistä jopa toteutui. Tai no ne toteutuneet oli sellaisia mitkä nyt joka tapauksessa olisi hoidettu.. ei niinkään siis tavoitteita. :D Eli terveystarkastukset tehtiin ja terve poika on luustoltaan ja silmiltään. Terveysongelmia ei viime vuonna pahemmin ollut, mutta kastroinnin ja noiden tarkkien vuoksi tuntui että ollaan taas kokoajan lääkärissä. Syksyllä sitten bongattiin Troiluksen molemmissa hauiksissa jännetupen tulehdus ja oikeasta ranteesta oli ilmeisesti mennyt nivelsiteet. Ranteet myös varmuuden vuoksi kuvattiin. Troilus oli saikulla oikeastaan koko loppu vuoden lokakuun puolesta välistä lähtien. Mun tokoinnostus myös laantui siinä samalla ja nyt sitäkin pitäisi herätellä. Troiluksen hovihieroja Susanna Myllynen (www.koirakuntoon.com) kävi säännöllisesti koko viime vuoden hieromassa ja sama meno jatkuu myös tulevaisuudessa. Troiluksella menee tosi helposti selkä jumiin ja teloo itseänsä kokoajan. Onneksi hieronnalla ja nyt myös kraniosakraaliterapialla (jota Susanna opiskelee parhaillaan) on saatu Troilus pysymään mukavasti kuosissa. Tänä vuonna voisi käydä poikaa näyttämässä vielä osteopaatilla. Fyssarillahan me käydään ainakin kerran vuodessa ihan tsekkauttamassa varmuuden vuoksi. :)

Huhtikuussa käytiin Lahden kansainvälissä näyttelyssä hakemassa ihan hirveällä käytöksellä NUO-EH NUK2. Olin ihan varma, että EVA sieltä tulee, mutta onneksi tuomari katsoi perseilyn läpi sormien. :) Näyttelyn jälkeen lähtikin sitten parin viikon päästä pallit ja meidän hormonihiiri pääsi aloittelemaan rauhallisen seesteistä elämää ilman narttujen palvontaa. No, ei se elämä kyllä niin paljoa tullut seesteisemmäksi mutta rauhoitti kummasti. Enää nartut on kivoja kavereita eikä niille lauleskella.

Harrastuksissa ei sitten mennyt niin putkeen. Troilus aloitti järkyttävän huudon tokoreeneissä ja sitä yritetään edelleen korjata. Ja korjataan varmaan vielä pitkään! Näin ollen meidän kehittyminen on jämähtänyt ja tosiaan Troiluksen saikun (ja mun oman jalkaongelmani vuoksi myös) aikana mun motivaationi hävisi. Nyt mietin, että jatketaanko me enää meidän tokoryhmässä vai siirrytäänkö reenailemaan kaksin ja järkätään aina välillä kavereita mukaan reeneihin. Sinällään harmi, kun me päästiin niin kivaan ryhmään mukaan ja pyörii vielä ympärivuoden joten ei tarvitsisi kursseilla käydä. Mutta sitten taas miksi mennä reenaamaan paikkaan jossa Troin kierrokset nousee ihan kaakkoon ja mistään ei tule mitään? Auttaako se ketään? Siirsin muuten tokosta TK1 tavoitteen vasta vuoteen 2014. Mikäs kiire meillä. Musta on myös paljon kivempi reenailla ilman mitään kisapaineita. Tietysti reenailu vois olla organisoidumpaa kisatavoitteiden kanssa, mutta katotaan päästäänkö näin kisavalmiiksi vuoden sisällä.

Jälkeä olisi pitänyt tehdä paljon enemmän. Mua vaan ei huvittanut oikein yhtään. Joten ensi vuodella siirtyy sitten tavoite tehdä se yli 100m jälki. :) Mies innostui syksyllä jäljestä joten kiva saada se tekemään ja me sitten Troin kanssa ajetaan. Ja välillä tietysti toiste päin.

Ratajuoksu tuli kesällä ohjelmaan mukaan ja se jatkuu sitten taas ensi kesänä. Mies ja Troilus ihastui lajiin kumpainenkin. Samoin paimennuksessa käytiin syksyllä pari kertaa ja sekin jatkuu sitten ensi kesänä. Mies ihastui siihenkin. :D Musta jotenkin tuntuu, että kesälajit on miehen juttu nykyään ja mä vaan talvella tokoilen tuon hurtan kanssa. No, mutta kiva ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Ei mulla mielenkiinto riittäisi tokoon, jälkeen, paimennukseen ja ratajuoksuun. Ainiin, Troilus pääsee luultavasti hierojansa kanssa koittamaan agilityä nyt alkuvuonna. Jos heillä yhteispeli toimii niin luovutan Troiluksen Suskille aksakoiraksi. Suskin oma partis on jo päälle 7v ja whippetit ei niin kisamielessä reenaile joten Troilus voisi kyllä olla hyvä vaihtoehto. Nuori ja varmasti innokas ja vauhdikas mies kun on. :D

Arkikäytös on Troiluksella parantunut huomattavasti. Kyllä näkee, että ikää on jo 2v. Vielä ei poitsu ole aikuinen, mutta kasvamassa aikuiseksi kyllä. Kotona vahtimisen ja rapun äänille haukkumisen sain karsittua loppujen lopuksi ihan pet correctorilla. Kun alkoi haukku niin kielsin ja jos ei toiminut niin kielsin uudestaan ja suihkautin. Nopeasti alkoi toimia ja Troilus vähensi haukkumista ihan hirveästi. Toki vielä joillekin äänille reagoi, mutta paljon vähemmän. Eikä tuon koiran täysin hiljainen edes tarvitse olla. Näki myös kuinka stressitaso laski, kun ei enää tarvinnutkaan vahtia. Nyt Troilus ei aina edes vilkaise ovelle päin vaikka joku siellä menee. Ottaa vaan ihan rauhassa. :)

Hihnakäytös on edelleen opetteluasteella ja ihan hyvin on edennyt. Nyt olen alkanut viedä Troilusta ihan kylmästi ison autotien vieressä ja en ole päästänyt pois. Jos alkaa kiskoa hirveästi niin sitten pysähdytään ja eteenpäin ei pääse. Mihinkään paniikkiin tuo ei autoista mene vaikka pelottaa kyllä ihan selvästi jonkin verran. Hallitsee kuitenkin itsensä. On tosi kiva muutenkin, kun nyt voidaan laajentaa lenkkimaastoja tuonne Arboretumille päin ja päästään kunnon lenkkipoluille. Toivottavasti tämän vuoden aikana sitten päästään jo kaupungin keskustaan kävelemään ja junalla Helsinkiin. Päästäisiin sitten äidilleni Espooseen kaksin Troiluksen kanssa. Se olisi tosi kivaa! No, ehkä jo kesällä tai syksyllä?

Nyt 2013 jatkuu sitten vielä tuo hihnakäytöksen opettelu ja samoin tietysi muutenkin arkikäytöksen hiominen. Eiköhän me jo kohta päästä ihan väkijoukossakin liikkumaan ja katsomaan yhdessä vaikka mätsäreitä. Se tosin tarkoittaa sitä, että Troiluksen pitää saada pidettyä kierrokset kurissa ja se varmasti vaatii töitä vielä pitkään.

Oikeastaan nyt suurimmat tavoitteet tälle vuodelle on tuossa liikenteen seassa liikkumisessa ja muuten rauhallisesti ottamisessa. Pienempiä tavoitteita on sitten esimerkiksi paimennuksessa jossa olisi kiva Troiluksen oppia alkeet kesän aikana ja ehkä joskus jopa päästä kisaamaankin? Mulla on suuria toiveita, mutta tavoiteeksi en mitään kisajuttuja viitsi laittaa.