Vuosi on alkanut aika rauhallisissa merkeissä. Ollaan hieman tokoiltu ja saatukin aikaan hienon hieno liikkeestä maahanmeno. Sehän meillä on pitkään ollut ongelmallinen, mutta ilmeisesti syy on ollut ilmeisesti vaan fyysinen. Niskan ja selän jumit sekä etupään ongelmat varmaan aiheutti epävarmuutta liikkeessä. Nyt kuitenkin se on sujunut hienosti! :) Nyt voisi sitten alkaa panostaa liikkeestä seisomiseen. Se on jäänyt aika vähälle huomiolle, kun olen pohtinut tuota maahanmenon ongelmaa.
Nyt ollaan panostettu enemmän liikenteen lähellä liikkumiseen. Pikku hiljaa meidän isolla tiellä kävely on alkanut mennä parempaan suuntaan. Mitään paniikkia ei ole enää ollut havaittavissa ja Troilus ei ole repinyt tien sivuun. :) Vetämisen kanssa on vielä ongelmaa, mutta pet correctoria olen siihen käyttänyt ja hyvin on auttanut. Meillä toimii kietosanana "nätisti" ja Troilus ymmärtää silloin ottaa kontaktia ja himmata vauhtia. Sen jälkeen jos kehuu tai palkkaa namilla niin sama veto alkaa. Olenkin nyt yrittänyt jättää palkkaamisen ja kehumisen pois, koska siitä ei ole mitään hyötyä, päin vastoin. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Kehuminen tulee multa niin automaattisesti kun hyvin menee. :) Vaikka parempi kai niin kuin se, että ei osaisi koiraa kehua.Tuossa vilkasliikenteisen tien vieressä mennessä vielä kyllä niitä pelästymisä tulee ja silloin vetäminen nousee taas potenssiin kymmenen. Silloin rauhoittuminen on hankalampaa, mutta mahdollista. :) Sen olen huomannut, että jos Troilus ei tiedä mihin mennään niin ei vedä pahemmin. Johtunee siitä, että se ei tiedä mihin vetää. :D
Meillä on tuossa lähellä tosi kivat lenkkeilymaastot. Lenkkipolut Hatanpään Arboretumille. Siellä on ihant Pyhäjärvimaisemat ja upeat polut. Koitan muistaa ottaa huomenna kameran mukaan niin saan jonkinlaisia kuvia laitettua. Nyt ollaan käyty siellä vain yöllä, kun ollaan reenailtu ison tien varressa kulkua. Troilus on saanut siellä vähän vapaanakin juoksennella, mutta päivällä se ei onnistu kun on niin suosittu lenkkimaasto.
On kyllä hienoa saada (varsinkin kesällä) levitettyä lenkkejä tuonne oikeille lenkkipoluille. Tähän asti ollaan vaan kierretty näitä lähikortteleita tai sitten lähdetty autolla metsään. Minulla kun ei ole ajokorttia niin on hieman päässyt tympimään lenkkireitit. :) Turha kai siis sanoa, että olen iloinen että Troilus on alkanut siedättyä liikenteelle. Tuonne lenkkipolulle kun täytyy mennä ison tien vartta.
Ensi perjantaina sitten Troilus pääsee (tai joutuu) olosuhteiden pakosta menemään junalla Helsinkiin ja siitä jatkamaan vielä lähijunalla Espooseen. Mennään sinne äidille viikonlopuksi siskoni kanssa ja Troilus joudutaan ottamaan mukaan, koska Joonas on yövuorossa ja Troi joutuisi olemaan liian pitkään yksin. Ajatus oli aloittaa julkisilla kulkemisen harjoittelu vasta kesällä, mutta nyt sitten mennään. Eniten mua jänskättää se itse junaan meno ja Helsingin rautatieasemalla liikkuminen ja lähijunaan nousu. Onneksi mulla on henkinen tuki mukana. Troilus saa tukeutua muhun ja minä tukeudun siskooni. :D Troilus on kyllä tottunut junan ääneen, kun TAMSKin tallin vierestä menee junanrata. Koskaan ei ole junan aiheuttamaan meteliin reagoinut mitenkään.
Viikonloppuna laitan sitten raporttia kuinka meillä meni. :) Onneksi päästään omalla autolla takaisin Tampereelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti