Löpinää

Ihan kuin meidän poika alkaisi vähän aikuistua! :O Miten se oikein on mahdollista? Ikää on jo 1v8kk ja teineilyt tuntuu olevan aika hyvin taakse jäänyttä elämää. Troiluksellahan alkoi murkkuilu ja mörköily tuossa 10 kuukauden ikäisenä ja kesti muutaman kuukauden. Sitten pieni teineilyvaihe tuli keväällä, kun ikää oli noin 1v4kk. Jokohan alkaa olla suuret kriisit ohi? :)

Kotona Troilus on alkanut yhtäkkiä tsempata ja odottaa nätisti makkarissa (suora näköyhteys ulko-ovelle), kun käyn avaamassa oven ja odottaa jopa lupaa tulla tervehtimään. Tätä harjoiteltiin viime syksynä ja silloin oli hirveä työ (ei siis onnistunut kovin hyvin) saada Troi pysymään paikallaan ennen lupaa mennä tervehtimään. Nyt kuin itsestään se onnistuu. Aika näyttää tässäkin auttavan!

Muutenkin tuntuu, että sitä kärsivällisyyttä on paremmin kaikkialla muualla paitsi reenikentällä. Siellähän meillä on se iso huuto-ongelma. Tilasin Toko-häirikkö cd:n. Katsotaan onko siitä apua. Ajattelin, että voisi laittaa sen kotona pyörimään ja samalla ottaa rauhoittumisharjoituksia. Nyt pitäisi olla kannettava cd-soitin jotta saisin otettua cd:n mukaan kentällekin. Ne vaan taitaa olla jäänyt jo historiaan. :D Toisaalta pelkään, että Troilus ei jaksa kotona välittää äänistä. Telkkarinkaan haukkuvat koirat, vinkulelut, iloiset huudot jne. ei pahemmin jaksa kiinnostaa. Toisaalta tuolla cd:llä voi ehkä olla hieman aidompaa tavaraa?

Torstaina käytiin toisen kerran viehejuoksussa. Tällä kertaa otettiin moottorivieheellä kaksi kertaa sellainen sata metriä tai vähän enemmän. Ensimmäisellä kerralla Troilus vähän ihmetteli moottoria, mutta lähti kyllä vauhdilla perään. Toisella kertaa sitten ei äänet häirinneet vaan vauhdilla meni. Vieheen ohjaajan mukaan Troilus on tosi hyvä. <3 Vielä ei kuulemma kannata ottaa pitempää matkaa, koska asennosta päätellen Troilus väsyi. Ei kannata tappaa intoa. :)

Eilen Joonas teki ensimmäisen jälkensä poitsulle. Ja ihan hyvin tekikin. En vain tajunnut sanoa, että tekee siitä polulta metsään päin eikä suoraan polun vieressä. Joonas oli astunut parikytä senttiä polulta sivuun ja teki sitten heti siihen. Oli ainakin haastava, koska polulla oli varmasti jälkiä ihan riittämiin. :D Jälki oli lyhyt (parikytä metriä vain), eikä ehtinyt kuin hetken vanhentua. Ensin Troilus lähti vähän sivuun innoissaan, mutta kun otettiin uudestaan alusta niin johan mentiin taas hienosti! On se upea koira! Nyt vain paljon pidempää jälkeä tekemään (vähintään se 100 metriä). Onneksi Joonas tykkää tuollaisesta hommasta. Jäljen teko on mun mielestä kaikista tylsintä puuhaa ja inhoan tarpoa ihan umpimetsässä.

Kaiken kaikkiaan olen niin tyytyväinen tuohon meidän aikuistuvaan poikaan. Kun nyt saataisiin vielä tänä vuonna se älytön kiehuminen reeneissä pois niin wautsi! :) Siihen ei tosin taida mitään oikopolkua olla joten nyt sitten rämmitään ihan kunnolla. No, oma vika tämäkin on. Tietysti!

Kuri kovenee!

Minä olen tässä hirveänä ihmisenä päättänyt hieman tiukentaa Troiluksen kuria. :D Meillähän menee oikein hyvin ja poika on tottelevainen, mutta pieniä juttuja voisi muuttaa. Esimerkiksi yksinolo on hieman hankalaa tällä hetkellä. Troilus on mieltynyt petivaatteisiin ja onkin repinyt jo täkkiä, pussilakanaa ja aluslakanaa. Nyt aletaan tehdä niin, että ei kiinnitetä Troilukseen mitään huomiota kun tullaan kotiin. Sitten kun T on rauhoittunut ja mennyt tekemään omiaan niin kutsutaan poika luokse ja tervehditään. Toivottavasti siitä on apua.

Sitten tuo hommien tekeminen on toinen mihin täytyy alkaa panostaa. Nyt esimerkiksi kotona saatan huudella Troilusta luokse useamminkin ja ei tule. Sain ohjeeksi kutsua kerran ja jos ei tule niin haen pojan. Kuulostaa simppeliltä. :D Troiluksella on myös tapana se, että jos ei näe mun kädessä namia tai lelua niin ei tee mitään. Tämä on hankalaa, koska en todellakaan kokoajan kotona palkkaa tarjoamalla jotain hyvää. Kyllä kehu saa riittää ainakin helppoihin hommiin. Ja siis kotona, sisällä. Sain tähän ohjeeksi ottaa lelun taskuun niin ettei Troilus näe. Sitten käsken tehdä jotain tosi yksinkertaista. Kun tekee niin kovasti kehua ja lelu esiin. Näin Troilus oppii, että vaikka en näe palkkaa niin ehkä se voikin olla mukana. :)

Nämä kaksi asiaa nyt pääsevät tehoreeniin. Troilushan on tosi tottelevainen poika kaiken kaikkiaan. Ei hypi sohvalle/sängylle, kun ollaan kotona. Ei kerjää, koska tietää saavansa sitten kun ollaan syöty. Odottaa kauniisti ruokansa ja kärsivällisyys on kasvanut hirmuisesti pojalla. Tästä on hyvä lähteä ja onneksi ihan hirveästi korjaamista ei vielä ainakaan ole.