Kotitokoa ja tokopohdintaa

Nyt kun elämäntilanne hieman muuttui niin päätin alkaa enemmän panostaa kotitokoon. Täytyy lähteä pitämään lyhyitä reenejä tuossa Pirkkahallilla vaikka päivittäin. Ei olla ihan hirveästi tokoiltu ja ei eteenpäinkään kunnolla päästy. Toisaalta monien liikkeiden ongelmat on tosi pieniä ja kun ne on selvitetty niin liikkeet tulee varmasti aika pian kisavalmiiksi.

Viime maanantain reeneissä koitin taas kiinnittää huomiota siihen Troiluksen meuhkaamiseen. On se vaan niin rasittavaa ja hankalaa. :( Sain ohjeeksi yrittää pitää hihna niin tiukalla, että Troilus ei pääse siitä mun jaloista repimään mihinkään. Habaa se kasvattaa, kun pojalla on nuo omat voimat kasvaneet ihan hirmuisesti. :D

Paikkamakuu on niin paskassa kuosissa ettei mitään rajaa. Mä en tiedä vittuileeko toi koira mulle siinä vai mikä on. Kokoajan noustaan ylös ja kärsivällisyys ei riitä millään. Kaksin kun reenaillaan niin ihan hyvin menee ja Troilus makoilee nätisti.. no, se häiriö se häiriö. :( Nyt pitäisi alkaa saada niitä  ryhmäpaikkamakuureenejä tehtyä parikin kertaa viikossa omalla ajalla. Toivottavasti saan porukkaa lähtemään tänne Pirkkahallille reenailemaan.

Olen tänään rasittanut pientä päätäni miettimällä palkkausta. Meillähän on reeneissä lelupalkka käytössä. Se on ongelmallinen, koska Troilus käy kovilla kierroksilla ja sitten leikki tietysti nostaa kierroksia vielä lisää. Ajattelin ottaa nyt testiin sellaisen, että lelulla palkkaan aina kun ollaan saatu reenattua liike loppuun. Sitten toistojen välissä samaa liikettä reenatessa palkkaan namilla. Lelulla palkatessa Troilus tekee vauhdilla vähän sinnepäin ja kiinnittää huomion vain leluun. Namin kanssa tekee tarkemmin ja hieman rauhallisemmin. Ainakin täällä kotona. :D

Otin tänään vihdoin käyttöön Toko-oben tokohäirikkö cd:n. Eipä siitä pahemmin häiriötä ollut. Troilus reagoi ainoastaan silloin, kun mieslauma huusi "hei!". Eli ei siis noi äänet niinkään nostata virettä vaan se näkeminen kun toiset tekee. 

Jäävien ja luoksetulon ongelma on tällä hetkellä se, että Troi lähtee hipsiin mun perään. Maahanmenossa ei tunnu yksi käsky riittävän vaan odottaa aina sen toisen ja sitten menee maahan. Ja kyllä se osaa... ehkä tääkin on vaan vittuilua.

Mua ahdistaa, kun tuntuu ettei koskaan päästä kisaamaan ja pyöritään vaan rinkiä. Ei päästä eteenpäin ollenkaan. Aika turhaa, kun pientä edistymistä kuitenkin on kokoajan. Toivottavasti se sunnuntaina alkava häiriökurssi auttaa meitä nyt eteenpäin. Mun täytyy myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa treenata Troin kanssa enemmän. Ja lopettaa se meidän vertailu muihin. :)

Tänään sitten taas maanantaireenit tallilla. Sanoin tuossa kouluttajalle, että tullaan mun flunssan vuoksi vaan hetkeksi ja hänelle sopi että tehdään pari liikettä putkeen ennen muita. En jaksa tänään kovin pitkään kentällä oleilla. Varsinkin, kun Troi kuitenkin nostaisi siellä taas metelin.