Toinen juhannus

Nyt on Troiluksen toinen juhannus. Tällä kertaa vietettiin sitä ihan vain kotosalla kaupungissa ja niin mahtavan ihanassa säässä! Viime juhannushan oli täynnä kovia sadekuuroja ja toisaalta myös aurinkoa. Viime juhannuksena käytiin tädin mökillä, mutta nyt meille taas tuli vieraita.

Ensin Troilus sai riehua kotona, kun meille tuli siskoni, äitini ja tätini syömään uusia perunoita ja muuta särvintä. Troiluskin sai vähän kaikkea herkkua nassunsa eteen ja upposi hyvin, tietysti! :D Ei sitä sentään koko upeeta päivää vietetty sisällä vaan lähdettiin sitten alkuillasta metsään tarpomaan. Tällä kertaa varustauduin hyttysmyrkyllä ja metsässä oli sangen paljon mukavampaa. Troilustakaan ei hyttyset pahemmin häirinneet vaan meno oli niin kova etttä jälleen kerran ei kamera ollut pysyä mukana.

Sitten lähdettiinkin vilvoittelemaan järveen. Tämä olis vasta kesän ensimmäinen kerta ja kyllä mietitytti viitsiikö Troilus veteen mennäkään. Viime kesänähän oli alkuun hieman hankaluuksia. Tosin sehän oli silloin ihan uutta ja ihmeellistä. Nyt Troilus meni muitta mutkitta veteen. Ei tarvinnut edes lelua ensin heittää. :D Lienee kuumuuskin kyllä nyt auttanut. Vilvoittelu oli varmasti ihanaa!

Turha kai sanoa, että Troilus oli aika väsynyttä poikaa illalla kotona ja ihmiset sai katsella rauhassa jalkapalloa. :D

Uusi vuosi

Joulu on takana ja uusi vuosi edessä! Joulu meni tosi hyvin. Meillä kävi paljon vieraita ja Troiluksella oli tohinaa. Lepäilyä ei jouluna paljon ehtinyt kertyä, mutta menipähän yöt sikeästi nukkuessa. :D Troilus oli ihmeen rauhallinen ja älytön hösääminen kesti vain sen aikaa kun vieraat tulivat. Odotin, että saisin rauhoitella poikaa pitempäänkin.

Uuden vuoden aattona lähdettiin varmuuden vuoksi metsään purkamaan suurinta energiaa ennen kuin alkaa paukuttelu. Otin myös kameran mukaan, että saan vuoden viimeiset kuvat napattua. :) Tosi hyvin Troilus jaksoi poseerata vaikka olisi tietysti mieluummin vain juoksennellut. Jonkin verran jo raketit räjähteli metsässä ollessamme, mutta onneksi Troilus päätti vain kuunnella niitä tarkasti välillä.

Troiluksen kanssa on tosi kiva käydä metsässä, koska poitsu pitää tosi hyvin meistä huolen. Välillä lähtee näköetäisyyden ulkopuolelle, mutta tulee kyllä vauhdilla takaisin ilman kutsuakin. Käytetään nämä tilanteet aina hyväksi ja vaihdetaan suuntaa. Hyvin Troilus meidät etsii ilman huutelua. Kokoajan luottamus kasvaa enemmän ja enemmän poikaan. Me ei tosin olla koskaan metsässä törmätty ihmisiin tai toisiin koiriin joten en tiedä kuinka Troilus käyttäytyisi silloin jos muita olisi lähellä. Saatika sitten jos vaikka rusakko juoksisi lähellä.

Kello 18 alkoi paukuttelu hieman lisääntyä, joten käytiin sen jälkeen vielä varmuuden vuoksi ulkona. Ei olisi kyllä mikään hengenhätä ulos, koska Troilus oli yllättäen taas niin kiinnostunut hajuista, että ei nähnyt eikä kuullut mitään. Meidän lähellä pamahti yhtäkkiä isompi raketti ja minä hyppäsin puoli metriä ilmaan. Troiluksen pää ei tiestä noussut. :D No, parempi niin! Kotona on muutenkin mennyt tosi kivasti. Jonkin verran Troilus on kuunnellut pamahtelua, mutta ei reagoinut mitenkään muuten. Lepäillytkin poitsu on ihan normaalisti.

Menestyksekästä uutta vuotta 2012 kaikille karvakuonoille ja omistajille!!

Metsässä

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdettiin Troiluksen kanssa metsään. Onneksi siellä ei ollut muita joten saatiin ihan rauhassa kävellä ja kuvailla. Troilus on viimeksi saanut juosta vapaana metsässä joskus kesällä. Ei ihme, että poitsulla oli vauhti päällä heti. Saatiin fyssarilta ohjeeksi ensin lämmitellä lihaksia noin vartti ja sitten rauhallisesti vapauttaa Troilus. No joo. Ihan sama kuinka rauhallisesti vapautin. Saman tien Troilus lähti menemään. :D

Oltiin tällä kertaa vain hieman yli puoli tuntia ettei Troilus rasitu näin alkuun liikaa.

Tutustuminen hakuun

Troilus pääsi eilen tutustumaan ensimmäistä kertaa hakuun. Meitä oli bortsufoorumin kautta neljä innokasta hakuilijaa. Opastajana toimi Anu, joka on harrastanut lajia jo pitkään partiksiensa kanssa. Minä ja Sari oltiin ensikertalaisia ja Kaisla-Maria oli jo muutaman kerran reenaillut lajia.

Ensin Anu näytti partiksensa kanssa esimerkin ja me katseltiin. Oli kyllä hienoa nähdä kuinka hyvin ja nopeasti koira löysi maalimiehen. :) Sitten Troilukselle tehtiin makkararinki. Siinä siis maalimiehet istui lyhyin välimatkoin toisistaan metsässä ja päästin Troiluksen heidän luokseen. Troiluksen oli tarkoitus syödä jokaiselta maalimieheltä nakit maalimiehen kehuessa ja jutellessa iloisesti koiralle. Kun nakit oli syöty, maalimies nousi ylös ja toinen kutsui koiran luokseen syömään. Lopuksi minä kutsuin Troiluksen luokseni ja palkkasin. Troiluksella ei tietenkään ollut mitään varautuneisuutta uusia ihmisiä kohtaan. :D Alkuun syöksähteli maalimieheltä toiselle ja kuulemma sylki nakkeja suustaan. Sellaista ei ole ennen tapahtunut ja olin aika huuli pyöreänä kun kuulin asiasta. Saatiin ohjeeksi jatkaa makkararingin tekemistä niin kauan, että Troilus ymmärtää maassa istuvien maalimiesten antavan ruokaa ja niiden luokse on ihan mielettömän kiva mennä. Ei muuta kuin motivaatiota kasvattamaan! :)

Sitten Troilus menikin taas autoon odottelemaan. Tehtiin Montsalle myös makkararinki. Pikkuisella meni oikeastaan samalla lailla kuin Troiluksellakin. :) Pääsin myös menemään piiloon, kun 15 viikkoinen Teppo etsi kaksi maalimiestä. Oli tosi hauska odotella, että koska se vauva sieltä tulee ja löytää.

Vaikka olikin tosi kivaa niin ei noista pk-lajeista meille varmaan tule muuta kuin aktivointia silloin tällöin. Mä en oikein tykkää ja osaa liikkua metsässä joten taitaisi olla mulle liian kova paikka käyskennellä useammin metsässä. Tosin siinähän sitä sitten oppisi. :)

Lopuksi käytiin vielä lyhyellä yhteislenkillä koirien kanssa. Troilus sai taas juosta ihan sydämensä kyllyydestä ja kaikilla taisi olla mukavaa. :)

Kuusi kuukautta!

No niin, nyt meillä on sitten puolivuotias pieni koiranalku täällä kotona! Synttäreitä juhlittiin viime lauantaina ja käytiin Mustissa ja Mirrissä ostamassa jotain pientä kivaa pojalle. Mukaan lähti ruokasäkin ohessa naudan putkiluu, jotain uusia nameja testiin, pallo joka ei mene kovin helposti rikki ja punkkilitkua lisää. :)

Kokoa Troilukselle on kertynyt 50 senttiä ja 14,6 kiloa (28.5.2011). Korkeuden kasvu on hidastunut selvästi. Pariin kolmeen viikkoon ei ole tullut senttiäkään lisää. Nyt mittailen korkeuden enää parin viikon välein. Toivottavasti kasvu ei jää tähän. Saisi tulla ainakin pari kolme senttiä vielä lisää. Vaikka toisaalta, huomaisinkohan niin pienen muutoksen muuta kuin mittanauhassa? :) Painoa tulee varmaan sellainen nelisen kiloa.

Meillä on mennyt kyllä todella hyvin tämä yhteiselo ihan alusta saakka. Ainoa pieni ongelma on tänne omaan kotiin muutettaessa alkanut rapun äänille haukkuminen. Siihen ei ole auttanut oikein mikään. Luultavasti ongelmaa lisää se, että me asutaan vanhassa talossa ja ei ole väliovea. Kaikki äänet kaikuvat todella kovaa meille. Minuakin välillä häiritsee, kun joku juoksee kovaa portaissa, puhuu rapussa äänekkäästi tai paiskaa ovensa kiinni. Troilushan ne äänet kuulee vieläkin kovempaa kuin minä. Ja ei tuo pallero ymmärrä, että ei meille kukaan pääse. Ollaan nyt ostamassa väliovea. Se varmasti hillitsee hieman haukkumista. Harjoitellaan myös samalla haukkumatta olemista. :) Hankalaa tosin, koska en pysty aina ennakoimaan T:n haukahdusta. Kyseessä ei siis ole mikään räksytys. Päivisin yleensä yksi tai kaksi haukahdusta ja poitsu tulee minun luokseni istumaan. Iltaisin kun on väsynyt, saattaa haukahtaa useammankin kerran putkeen. Yöt onneksi nukkuu hyvin.

Tällä hetkellä reenaillaan myös vetämisen lopetusta. Helpommin tosin sanottu kuin tehty. Troiluksella on aina niin paljon virtaa kun lähdetään ulos. Pidemmällä lenkillä sitten puolesta matkaa kävelee tosi nätisti. Alkuun reenattiin (siis monta kuukautta) niin, että aina kun veti niin pysähdyttiin. Katsekontaktilla lähdettiin eteenpäin. Se ei vaan toimi, koska sama veto jatkuu heti kun lähdetään liikkeelle. Nyt eilen aloitettiin harjoitella niin, että aina vetäessä kiellän ja käännyn nopeasti toiseen suuntaan. Tämä tuntui paljon tehokkaammalta tavalta. :) Katsotaan sitten kesän lopulla mihin suuntaan ollaan menty vetämisen kanssa.

Ollaan uskallettu läheiseen koirapuistoon muutaman kerran! Onneksi on aina sattunut mukavia leikkikavereita ja Troiluksella on ollut hauskaa. :) On saanut hyvin purkaa energiaa juoksemalla. Ja vauhti on kyllä hurja! Pari kertaa ollaan oltu ihan vain kaksin puistossa ja silloin ollaan reenailtu vapaana hieman perusasentoa. Ei jaksa kiinnostaa poitsua ihan hirveästi ulkona tuo reenailu. Siis muuta kuin oikein reeneissä. :) Puistoon meillä on vain muutaman minuutin kävelymatka ja käydään aina lenkkien jälkeen katsomassa sopisiko sinne mennä. Eilen illalla siellä oli sen verran isokoisia koiria ettei viety poikaa sekaan. Sitten kun on vähän vankistunut niin saa leikkiä kaiken kokoisten kanssa.

Tokoreenit sujuu tosi hyvin. Sunnuntaina Troilus jaksoi ensimmäistä kertaa keskittyä kokonaisen tunnin! Pidettiinhän me kyllä taukojakin, mutta silti. :) Reenailtiin liikkeestä ja makuulta seisomista. Hienosti meni, kun minä vain tajusin mikä on se paras tapa opettaa. Liikkeestä seisomista harjoiteltiin niin, että koira käveli vieressä ja laitettiin liikkeessä nami suuhun ja sanottiin käskysana. Sitten siirryttiin koiran eteen niin, että koira ei ottanut askeltakaan. Hetki odotettiin, kehuttiin ja palkattiin. Meillä on nyt torstaina eri ryhmässä saman liikkeen opetus. Katsotaan kuinka toinen ohjaaja neuvoo. Saan varmasti räätälöityä parhaimman tavan itselleni, kun seuraan hieman kummankin ohjaajan ohjeita. :D
Pitäisi kyllä saada ostettua itselle Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi kirja. Siitä on varmasti paljon hyötyä. Varsinkin kun ohjatut reenit loppuvat heinäkuun alkupuolella. Syksyllä yritän kyllä taas johonkin ryhmään, mutta pitäähän sitä reenausta jatkaa omatoimisesti. Ja en takaa, että muistan ihan kaikki neuvot kursseilta. :D

Metsässä ollaan käyty aika usein ja varmaan huomenna ja/tai torstaina mennään taas. On harmi, että en voi omatoimisesti viedä Troilusta metsään, kun ei ole ajokorttia. :( Mutta jos nyt vähintään kerran tai pari viikossa pääsisi niin se on jo hienoa. Ajattelin tehdä jäljen tällä kertaa.

Lääkärikäynti ja reenailua

Troiluksella on päällä silmätulehdus numero kaksi! Toivottavasti jää nyt viimeiseksi tulehdukseksi. No, Troiluksesta taisi olla vain hauskaa käydä tapaamassa tuttua lääkäriä. :) On se vaan ihme kuinka kauniisti tuo pikkuinen on vaikka silmiä sorkitaan. Lääkärissä hieman käänsi päätä ihan muodon vuoksi. Muuten oli niin kauniisti, että sain olla taas ylpeä ihan koko rahan edestä.

Lääkärin mukaan Troilus on muuten terve, sporttinen ja hurmaava koiraherra. :) Nyt on taas 15 päivän silmätippakuuri meneillään. Onneksi tippojen laitto menee jo ihan rutiinilla ja eipä tuo palleroakaan hetkauta mihinkään suuntaan.

Pentukoulussa ollaan nyt reenailtu liikkeestä maahanmenoa. Kotona se onnistuu ihan kivasti, mutta häiriössä ei oikein. Alku on kuitenkin ihan ok. Mulla meni hetki aikaa, että sain poitsun keskittymään reenaamiseen ja sen jälkeen ohjaaja näytti hieman mallia. Sitten saatiinkin pari onnistunutta toistoa joten kyllä se siitä ajan kanssa. Tällä hetkellä kuitenkin perusasento on se mihin kiinnitän eniten huomiota. Tuntuu etten millään saa Troilusta istumaan suoraan. En saa ilmeisesti poitsua tulemaan takaa suoraan. Ei mun kädet riitä. :D Mutta reeniä vaan niin eiköhän se siitä. Täytyykin pyytää siskoa videokuvaamaan muutama suoritus niin näkee itse kunnolla miten se menee.

Tänään sitten viimeinkin pääsin toisen ryhmän reeneihin. Alkuun otettiin hieman kontaktiharjoitusta. En antanut aamupalaa ennen reenejä (reenit alkoi jo kello 10.30) ja ilmeisesti olisi pitänyt. Troilus ei pystynyt keskittymään ensin mihinkään kun huomasi nakkipussin. :P Seuraavaksi harjoiteltiin kivojen tavaroiden ohittamista. No joo.. Troilus meni ja söi ruokakiposta namit ja vetolelukin lähti mukaan. :D Ensi kerralla sitten paremmin. Tuota voisi reenailla itsekin lenkin yhteydessä. Siitä on varmasti paljon hyötyä tulevassa.

Reenailtiin tälläkin kertaa liikkeestä maahanmenoa. Mulla oikeastaan oli tavoitteena saada Troilus jäämään maahan. Pallerolla on ollut tavoitteena nousta heti kun näkee, että nakkia on tulossa tai kun kehun. Onneksi meillä tuo odotus-käsky on aika hyvällä mallilla, joten häiriössäkin Troilus jäi odottamaan käskyn kuultuaan eikä hötkyillyt mihinkään.

Löydettiin eilen (aika kaukaa tosin) tosi mukava ja rauhallinen metsä. Siellä ollaan nyt käyty ja tänään otin kamerankin mukaan. Mitään kovin hyviä kuvia ei kyllä tullut.