Vuosi on alkanut aika rauhallisissa merkeissä. Ollaan hieman tokoiltu ja saatukin aikaan hienon hieno liikkeestä maahanmeno. Sehän meillä on pitkään ollut ongelmallinen, mutta ilmeisesti syy on ollut ilmeisesti vaan fyysinen. Niskan ja selän jumit sekä etupään ongelmat varmaan aiheutti epävarmuutta liikkeessä. Nyt kuitenkin se on sujunut hienosti! :) Nyt voisi sitten alkaa panostaa liikkeestä seisomiseen. Se on jäänyt aika vähälle huomiolle, kun olen pohtinut tuota maahanmenon ongelmaa.
Nyt ollaan panostettu enemmän liikenteen lähellä liikkumiseen. Pikku hiljaa meidän isolla tiellä kävely on alkanut mennä parempaan suuntaan. Mitään paniikkia ei ole enää ollut havaittavissa ja Troilus ei ole repinyt tien sivuun. :) Vetämisen kanssa on vielä ongelmaa, mutta pet correctoria olen siihen käyttänyt ja hyvin on auttanut. Meillä toimii kietosanana "nätisti" ja Troilus ymmärtää silloin ottaa kontaktia ja himmata vauhtia. Sen jälkeen jos kehuu tai palkkaa namilla niin sama veto alkaa. Olenkin nyt yrittänyt jättää palkkaamisen ja kehumisen pois, koska siitä ei ole mitään hyötyä, päin vastoin. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Kehuminen tulee multa niin automaattisesti kun hyvin menee. :) Vaikka parempi kai niin kuin se, että ei osaisi koiraa kehua.Tuossa vilkasliikenteisen tien vieressä mennessä vielä kyllä niitä pelästymisä tulee ja silloin vetäminen nousee taas potenssiin kymmenen. Silloin rauhoittuminen on hankalampaa, mutta mahdollista. :) Sen olen huomannut, että jos Troilus ei tiedä mihin mennään niin ei vedä pahemmin. Johtunee siitä, että se ei tiedä mihin vetää. :D
Meillä on tuossa lähellä tosi kivat lenkkeilymaastot. Lenkkipolut Hatanpään Arboretumille. Siellä on ihant Pyhäjärvimaisemat ja upeat polut. Koitan muistaa ottaa huomenna kameran mukaan niin saan jonkinlaisia kuvia laitettua. Nyt ollaan käyty siellä vain yöllä, kun ollaan reenailtu ison tien varressa kulkua. Troilus on saanut siellä vähän vapaanakin juoksennella, mutta päivällä se ei onnistu kun on niin suosittu lenkkimaasto.
On kyllä hienoa saada (varsinkin kesällä) levitettyä lenkkejä tuonne oikeille lenkkipoluille. Tähän asti ollaan vaan kierretty näitä lähikortteleita tai sitten lähdetty autolla metsään. Minulla kun ei ole ajokorttia niin on hieman päässyt tympimään lenkkireitit. :) Turha kai siis sanoa, että olen iloinen että Troilus on alkanut siedättyä liikenteelle. Tuonne lenkkipolulle kun täytyy mennä ison tien vartta.
Ensi perjantaina sitten Troilus pääsee (tai joutuu) olosuhteiden pakosta menemään junalla Helsinkiin ja siitä jatkamaan vielä lähijunalla Espooseen. Mennään sinne äidille viikonlopuksi siskoni kanssa ja Troilus joudutaan ottamaan mukaan, koska Joonas on yövuorossa ja Troi joutuisi olemaan liian pitkään yksin. Ajatus oli aloittaa julkisilla kulkemisen harjoittelu vasta kesällä, mutta nyt sitten mennään. Eniten mua jänskättää se itse junaan meno ja Helsingin rautatieasemalla liikkuminen ja lähijunaan nousu. Onneksi mulla on henkinen tuki mukana. Troilus saa tukeutua muhun ja minä tukeudun siskooni. :D Troilus on kyllä tottunut junan ääneen, kun TAMSKin tallin vierestä menee junanrata. Koskaan ei ole junan aiheuttamaan meteliin reagoinut mitenkään.
Viikonloppuna laitan sitten raporttia kuinka meillä meni. :) Onneksi päästään omalla autolla takaisin Tampereelle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vetäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vetäminen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 12. tammikuuta 2013
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
7 minuutin reeni ja springeri
Tänään lähdettiin kauniin aamupäivän kunniaksi Pirkkahallille reenailemaan ihan vain kaksistaan. Tarkoitus oli ottaa seuraamisen lähtöjä ja hieman liikkeestä maahanmenoa. Pirkkahallin "pikkuparkkis" oli onneksi tyhjä vaikka messut olikin. Harmi vain, siihenkin on täytynyt laittaa asfaltti. :( Ei voitu siis olla kovin pitkään, kun uusi asfaltti oli tosi kuuma ja pelkäsin että Troiluksen anturat kärsii.
Seuraamisessa meillä on ollut ongelmana se, että käskyn kuultuaan Troilus lähtee hieman liian vauhdikkaasti liikkeelle. Sain toko-ohjaajalta ohjeeksi sanoa käsky ja odottaa hetki. Sitten vasta lähteä liikkeelle. On toiminut tosi hyvin! Ensin tehtiin niin, että sanoin käskyn ja jos Troilus ei liikahtanut niin palkkasin. Sitten vähän ajan päästä sanoin käskyn ja kun Troilus lähti mun kanssa liikkeelle yhtäaikaa niin palkkasin siitä. :) Tässäkin on ongelmana ollut vain mun oma hermoilu ja rauhattomuus. Ollaan niin samanlaisia Troiluksen kanssa. Rauhattomia ja kiihdytään sekunnissa nollasta sataan. :D
Liikkeestä maahanmeno on alkanut sujua kivasti. Alkuunhan Troilus jätti pyllyn ylös ja meni vain leikkikumarrus -asentoon. Nyt laskee kivasti pyllynkin alas ja ollaan päästy vähän eteenpäin. Minä vielä palkkaan heti kun menee käskystä maahan joten täytyy olla tosi tarkkana etten vain palkkaa yhtään liian aikaisin.
Kyllä paljon saa aikaa seitsemässä minuutissa! :O Ei sitä pitempiä reenejä varmaan edes tarvitsisi ottaa. :D Reenien jälkeen mentiin hetkeksi viereiseen koirapuistoon leikkimään, kun ei siellä ketään ollut. Heittelin Troilukselle hetken palloa ja käveltiin vain puistoa ympäri. Olisi siis mukava ja onnistunut aamupäivä!
Ostettiin tuossa springer pyörään vähän aika sitten. Olisi kiva alkaa käydä pyörälenkeillä Troin kanssa, mutta ei ole mahdollista ilman mitään apujuttua. Troilus kun tuppaa tekemään yllättäviä loikkia, juosta pyörän eteen, kääntyä taaksepäin jne. Springer laitettiin mun pyörään, mutta siihen täytyy kehittää jokin kumijuttu tms. Se ei meinaan kiristynyt tarpeeksi. Mun pyörän varsi(?) on hieman liian ohut. :(
Päästiin kuitenkin testaamaan. Troilus ei ihan hirveästi pyörää pelännyt, mutta toki koitti kokoajan vetää kauemmaksi. Lopussa alkoi kuitenkin sujua jo paremmin ja kyllä Troiluskin tottuu ja varmasti tulee nauttimaan pyörän vierellä juoksusta. :) Springerin narua pitää varmaan hieman lyhentää. Troi pääsi turhan eteen juoksemaan ja samoin aika pitkälle sivulle vetämään. Koiranhan ei pitäisi päästä eturenkaan viereen tai edelle. Onneksi tuossa Pirkkahallin parkkiksella on hyvin tilaa reenata.. tätäkin lajia. Vielä ei ihan olla valmiita lähtemään oikein pyörälenkille. :D
Kuten kuvista näkee, Troi pääsee ihan liian lähelle etupyörää ja myös sivulle. Kerran T pääsi kuulemma työntämään nokkansa vähän liian kiinni etupyörään ja pelästyi. No, ei varmaan enää ensi kerralla tee samaa virhettä. :D Hankaluutta tuotti myös se, että minä olin kameran takana ja aina kun pojat lähti pois päin niin Troilus yritti pitää huolen, että minä tulen mukana. :) Joonas ei ihan hirveästi vielä uskaltanut polkea ja Troi pääsikin vetään ihan kunnolla. Tietysti kun vauhtia on enemmän niin T ei ehdi ja pysty vetämään, kun täytyy juosta kokoajan. Ensi kesänä menee jo varmasti sitten paremmin.
Seuraamisessa meillä on ollut ongelmana se, että käskyn kuultuaan Troilus lähtee hieman liian vauhdikkaasti liikkeelle. Sain toko-ohjaajalta ohjeeksi sanoa käsky ja odottaa hetki. Sitten vasta lähteä liikkeelle. On toiminut tosi hyvin! Ensin tehtiin niin, että sanoin käskyn ja jos Troilus ei liikahtanut niin palkkasin. Sitten vähän ajan päästä sanoin käskyn ja kun Troilus lähti mun kanssa liikkeelle yhtäaikaa niin palkkasin siitä. :) Tässäkin on ongelmana ollut vain mun oma hermoilu ja rauhattomuus. Ollaan niin samanlaisia Troiluksen kanssa. Rauhattomia ja kiihdytään sekunnissa nollasta sataan. :D
Liikkeestä maahanmeno on alkanut sujua kivasti. Alkuunhan Troilus jätti pyllyn ylös ja meni vain leikkikumarrus -asentoon. Nyt laskee kivasti pyllynkin alas ja ollaan päästy vähän eteenpäin. Minä vielä palkkaan heti kun menee käskystä maahan joten täytyy olla tosi tarkkana etten vain palkkaa yhtään liian aikaisin.
Kyllä paljon saa aikaa seitsemässä minuutissa! :O Ei sitä pitempiä reenejä varmaan edes tarvitsisi ottaa. :D Reenien jälkeen mentiin hetkeksi viereiseen koirapuistoon leikkimään, kun ei siellä ketään ollut. Heittelin Troilukselle hetken palloa ja käveltiin vain puistoa ympäri. Olisi siis mukava ja onnistunut aamupäivä!
Ostettiin tuossa springer pyörään vähän aika sitten. Olisi kiva alkaa käydä pyörälenkeillä Troin kanssa, mutta ei ole mahdollista ilman mitään apujuttua. Troilus kun tuppaa tekemään yllättäviä loikkia, juosta pyörän eteen, kääntyä taaksepäin jne. Springer laitettiin mun pyörään, mutta siihen täytyy kehittää jokin kumijuttu tms. Se ei meinaan kiristynyt tarpeeksi. Mun pyörän varsi(?) on hieman liian ohut. :(
Päästiin kuitenkin testaamaan. Troilus ei ihan hirveästi pyörää pelännyt, mutta toki koitti kokoajan vetää kauemmaksi. Lopussa alkoi kuitenkin sujua jo paremmin ja kyllä Troiluskin tottuu ja varmasti tulee nauttimaan pyörän vierellä juoksusta. :) Springerin narua pitää varmaan hieman lyhentää. Troi pääsi turhan eteen juoksemaan ja samoin aika pitkälle sivulle vetämään. Koiranhan ei pitäisi päästä eturenkaan viereen tai edelle. Onneksi tuossa Pirkkahallin parkkiksella on hyvin tilaa reenata.. tätäkin lajia. Vielä ei ihan olla valmiita lähtemään oikein pyörälenkille. :D
Kuten kuvista näkee, Troi pääsee ihan liian lähelle etupyörää ja myös sivulle. Kerran T pääsi kuulemma työntämään nokkansa vähän liian kiinni etupyörään ja pelästyi. No, ei varmaan enää ensi kerralla tee samaa virhettä. :D Hankaluutta tuotti myös se, että minä olin kameran takana ja aina kun pojat lähti pois päin niin Troilus yritti pitää huolen, että minä tulen mukana. :) Joonas ei ihan hirveästi vielä uskaltanut polkea ja Troi pääsikin vetään ihan kunnolla. Tietysti kun vauhtia on enemmän niin T ei ehdi ja pysty vetämään, kun täytyy juosta kokoajan. Ensi kesänä menee jo varmasti sitten paremmin.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Tokoilua ryhmässä...vihdoin!
Pitkästä aikaa ollaan päästy tokokurssille. Nyt on ollut huono kevät, kun mitään sopivaa kurssia ei ole tullut vastaan. Paitsi siis tämä tänään alkanut. :)
Tämä kurssihan eroaa muista tokokursseista siinä, että kurssilla perehdytään myös arkitottikseen. Heti kun paikalle mentiin niin ohjaaja sanoikin, että tuo Troiluksen veto täytyy saada pois. :D Ja oikeassa on! Vaikka Troilus vetikin niin kuitenkin pystyi taas hyvin rauhoittumaan aloilleen. Asiaa lienee auttanut yhteislenkki ennen virallisen reenin alkua. Olihan se tietysti taas tuskaa, kun Troilus veti ja oli innoissaan. Toisaalta kaikilla tai lähes kaikilla oli jotain ongelmaa (vastaantulijoille haukkumista, vetämistä, pientä pelkoa jne), joten sovittiin hyvin mukaan :) Kyllähän tuo adhd-poika meni muutaman askeleen aina välillä oikein mukavasti. Ja lopussa kun pääsi ihan kärkeen kulkemaan niin meni vielä paremmin. Ne paimenvietit kuitenkin ryhmässä liikkuessa on aika kovat. Kokoajan pitää pitää huolta, että ryhmä pysyy kasassa ja kukaan ei vaan lähde omille teilleen.
Kentällä sitten reenailtiin alkuun vähän luoksepäästävyyttä. Ihan kivasti se menikin. Troilukselta on jäänyt taka-alalle tuo pentumainen hyppiminen. Toki vielä ei kärsivällisyyttä niin paljoa ole, että pystyisi vain istumaan/seisomaan aloillaan kun tuomari tulee tutustumaan. Mutta hyvään suuntaan ollaan menty joka tapauksessa.
Sitten olikin vuorossa hieman toisten ohittelua ja palkkauksen oikea-aikaisuuden reenaamista. Ohittaminen meni jo ihan mukavasti, koska sen verran oli yhteislenkki vienyt mehuja ja olihan ne kurssikaveritkin jo haisteltu moneen kertaan.
Lopuksi vielä ohjaaja tsekkasi kaikkien perusasennot. Meille tuli kehuja! Nyt Troilus on alkanut suoristaa asentoaan mukavasti. Tekee sen vielä aika hitaasti ihan kuin yrittäisi millin tarkasti päästä oikeaan kohtaan. :D Kyllä me sitä perusasentoa ollaan hinkattukin ja hinkataan edelleen eri variaatioilla.
Tämä kurssihan eroaa muista tokokursseista siinä, että kurssilla perehdytään myös arkitottikseen. Heti kun paikalle mentiin niin ohjaaja sanoikin, että tuo Troiluksen veto täytyy saada pois. :D Ja oikeassa on! Vaikka Troilus vetikin niin kuitenkin pystyi taas hyvin rauhoittumaan aloilleen. Asiaa lienee auttanut yhteislenkki ennen virallisen reenin alkua. Olihan se tietysti taas tuskaa, kun Troilus veti ja oli innoissaan. Toisaalta kaikilla tai lähes kaikilla oli jotain ongelmaa (vastaantulijoille haukkumista, vetämistä, pientä pelkoa jne), joten sovittiin hyvin mukaan :) Kyllähän tuo adhd-poika meni muutaman askeleen aina välillä oikein mukavasti. Ja lopussa kun pääsi ihan kärkeen kulkemaan niin meni vielä paremmin. Ne paimenvietit kuitenkin ryhmässä liikkuessa on aika kovat. Kokoajan pitää pitää huolta, että ryhmä pysyy kasassa ja kukaan ei vaan lähde omille teilleen.
Kentällä sitten reenailtiin alkuun vähän luoksepäästävyyttä. Ihan kivasti se menikin. Troilukselta on jäänyt taka-alalle tuo pentumainen hyppiminen. Toki vielä ei kärsivällisyyttä niin paljoa ole, että pystyisi vain istumaan/seisomaan aloillaan kun tuomari tulee tutustumaan. Mutta hyvään suuntaan ollaan menty joka tapauksessa.
Sitten olikin vuorossa hieman toisten ohittelua ja palkkauksen oikea-aikaisuuden reenaamista. Ohittaminen meni jo ihan mukavasti, koska sen verran oli yhteislenkki vienyt mehuja ja olihan ne kurssikaveritkin jo haisteltu moneen kertaan.
Lopuksi vielä ohjaaja tsekkasi kaikkien perusasennot. Meille tuli kehuja! Nyt Troilus on alkanut suoristaa asentoaan mukavasti. Tekee sen vielä aika hitaasti ihan kuin yrittäisi millin tarkasti päästä oikeaan kohtaan. :D Kyllä me sitä perusasentoa ollaan hinkattukin ja hinkataan edelleen eri variaatioilla.
torstai 3. marraskuuta 2011
Jumppailua
Vauvakoirakin sitten otti ja täytti 11 kuukautta! Kyllä aika rientää. Troiluksen virallinen paino oli 28.10. 18,8 kiloa ja säkä on luultavasti se 52 senttiä. Täytyy säkä mitata uudestaan kunhan vuosi tulee täyteen. :)
28.10. Troilus kävi ensimmäistä kertaa tapaamassa fysioterapeuttia (Marika Ruottinen). Fyssarin mukaan Troiluksella on keskiselän lisäksi myös niska jumissa. Niskan alue on kuitenkin joustava ja jumi on vain toisella puolella. Troilus käyttäytyi todella kivasti fyssarilla, mitä nyt merkkasi yhden nurkan. :D Antoi kuitenkin hieroa selkää ja niskaa sekä venyttää raajoja tosi hyvin. Kipuun Troilus kyllä herkästi reagoi nopeilla liikkeillä, mutta tällä kertaa ei yrittänyt näykkiä eikä huutanut. :) Saatiin kotiin jumppaohjeet ja kolme kertaa päivässä nyt jumppaillaan. Meidän täytyy hytkyttää Troilusta lapaluiden kohdalta etupään ryhdin parantamiseksi ja lonkkien syviä lihaksia vahvistetaan painelemalla kämmenellä kevyesti. Troiluksen pitäisi jännittää lonkan alueen lihaksia ja pitää lantio paikallaan. Tehdään myös painonsiirtoharjoituksia jossa viedään nami yläviistoon ja Troiluksen täytyy ottaa se siirtämällä paino ristikkäiselle takajalalle. Sen jälkeen venytetään rintarankaa pyöreyssuuntaan.
Troilus on kivasti tottunut jumppaan ja ainakin lonkkien jännitys on parantunut hyvin. Myös rintaranka pyöristyy ilman taistelua. :) Tuntuu myös, että Troilus pystyy jo hieman kovemmassa vauhdissa ravaamaan. Troilushan ei myöskään saisi yhtään vetää hihnassa ja ei pahemmin pitää päätä alaspäin. Tämän vuoksi ei voida jäljestellä tai piilotella nameja/lelua. Toki ylemmäs tasolle voi piilottaa, mutta Troilus haistelee aina ensin lattiatason joten ei oikein auta. :D Vetäminen ei hirveästi ole muuttunut. Pari päivää meni ihmeen hyvin, mutta sitten vetäminen tuli takaisin. Tarvittaessa pidän päätä pystyssä pistämällä hihnan pään alta, mutta ei sekään auta kuin hetken. Troilus taistelee siinäkin ihan kunnolla vastaan ja yrittää lähes hirttää itseään. :(
Tässä muuten fyssarin mietteitä: "Troilus tulee vastaanotolle voimakkaasti vetäen, jolloin etupää ja myös pää laskeutuu voimakkaasti alas. Tämä kuormittaa entisestään etupään rakenteita ja altistaa hermopinteelle. Troilus seisoo Bordercollieille tyypilliseen tapaan etupää hieman alhaalla. Troiluksen keskiselkä on pyöreänä ja painoa ei juurikaan ole takapäällä. Kaularangan vieruslihakset vasemmalla niskassa ovat erittäin kireät. Rintaranka on arka lapaluiden välistä taaksepäin. Lanneranka ei ole paineluarka. Selkälihakset ovat kipeät, vasemmalla voimakkaammin. Molemmilla puolilla kyynärpään ojentajat ja lapalihakset ovat paineluarat, mutta ei kireät. Oikealla hauis hieman aristaa, vasemmalla tiukka mutta ei arista. Lonkkien syvät lihakset ovat heikot, eivätkä vastaa lonkan sivusta painamiseen normaalilla tavalla. Ristikkäisillä jaloilla seistessä Troiluksen selkä pyöristyy entisestään, joka kielii vartalon syvien lihasten heikkoudesta."
Huomenna meillä on kontrolli fyssarilla. Sitten nähdään onko hänen mielestään parannusta tullut. Jos ei ole niin ajattelin kysyä olisiko jostain lihasrelaksanteista apua. En tykkää syöttää lääkkeitä, mutta toisaalta en myös halua, että Troilus on kipeä.
28.10. Troilus kävi ensimmäistä kertaa tapaamassa fysioterapeuttia (Marika Ruottinen). Fyssarin mukaan Troiluksella on keskiselän lisäksi myös niska jumissa. Niskan alue on kuitenkin joustava ja jumi on vain toisella puolella. Troilus käyttäytyi todella kivasti fyssarilla, mitä nyt merkkasi yhden nurkan. :D Antoi kuitenkin hieroa selkää ja niskaa sekä venyttää raajoja tosi hyvin. Kipuun Troilus kyllä herkästi reagoi nopeilla liikkeillä, mutta tällä kertaa ei yrittänyt näykkiä eikä huutanut. :) Saatiin kotiin jumppaohjeet ja kolme kertaa päivässä nyt jumppaillaan. Meidän täytyy hytkyttää Troilusta lapaluiden kohdalta etupään ryhdin parantamiseksi ja lonkkien syviä lihaksia vahvistetaan painelemalla kämmenellä kevyesti. Troiluksen pitäisi jännittää lonkan alueen lihaksia ja pitää lantio paikallaan. Tehdään myös painonsiirtoharjoituksia jossa viedään nami yläviistoon ja Troiluksen täytyy ottaa se siirtämällä paino ristikkäiselle takajalalle. Sen jälkeen venytetään rintarankaa pyöreyssuuntaan.
Troilus on kivasti tottunut jumppaan ja ainakin lonkkien jännitys on parantunut hyvin. Myös rintaranka pyöristyy ilman taistelua. :) Tuntuu myös, että Troilus pystyy jo hieman kovemmassa vauhdissa ravaamaan. Troilushan ei myöskään saisi yhtään vetää hihnassa ja ei pahemmin pitää päätä alaspäin. Tämän vuoksi ei voida jäljestellä tai piilotella nameja/lelua. Toki ylemmäs tasolle voi piilottaa, mutta Troilus haistelee aina ensin lattiatason joten ei oikein auta. :D Vetäminen ei hirveästi ole muuttunut. Pari päivää meni ihmeen hyvin, mutta sitten vetäminen tuli takaisin. Tarvittaessa pidän päätä pystyssä pistämällä hihnan pään alta, mutta ei sekään auta kuin hetken. Troilus taistelee siinäkin ihan kunnolla vastaan ja yrittää lähes hirttää itseään. :(
Tässä muuten fyssarin mietteitä: "Troilus tulee vastaanotolle voimakkaasti vetäen, jolloin etupää ja myös pää laskeutuu voimakkaasti alas. Tämä kuormittaa entisestään etupään rakenteita ja altistaa hermopinteelle. Troilus seisoo Bordercollieille tyypilliseen tapaan etupää hieman alhaalla. Troiluksen keskiselkä on pyöreänä ja painoa ei juurikaan ole takapäällä. Kaularangan vieruslihakset vasemmalla niskassa ovat erittäin kireät. Rintaranka on arka lapaluiden välistä taaksepäin. Lanneranka ei ole paineluarka. Selkälihakset ovat kipeät, vasemmalla voimakkaammin. Molemmilla puolilla kyynärpään ojentajat ja lapalihakset ovat paineluarat, mutta ei kireät. Oikealla hauis hieman aristaa, vasemmalla tiukka mutta ei arista. Lonkkien syvät lihakset ovat heikot, eivätkä vastaa lonkan sivusta painamiseen normaalilla tavalla. Ristikkäisillä jaloilla seistessä Troiluksen selkä pyöristyy entisestään, joka kielii vartalon syvien lihasten heikkoudesta."
Huomenna meillä on kontrolli fyssarilla. Sitten nähdään onko hänen mielestään parannusta tullut. Jos ei ole niin ajattelin kysyä olisiko jostain lihasrelaksanteista apua. En tykkää syöttää lääkkeitä, mutta toisaalta en myös halua, että Troilus on kipeä.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Seitsemän kuukautta!
Tiistaina Troilus otti ja täytti seitsemän kuukautta. Nyt on jo hieman pienen murkkuiän merkkejä ilmassa! Enää ei luoksetulokutsuja noteerata kovinkaan hanakasti ja kaikkea kiellettyä pitää muutama kerta koittaa ennen kuin menee jakeluun, että EI! :D Vetämisen kanssa ei olla edistytty oikeastaan ollenkaan. Aina alkuun T vetää kuin pieni pupu, mutta sitten pikku hiljaa siirtyy kävelemään oikein nätisti. Kaippa sen suurimman alkuenergian saa sitten vetämällä kulutettua. Ärsyttävä tapa ja toivottavasti vähenee itsestään, kun ikää tulee. :)
Nyt ollaan pidetty hieman vapaata ja ei olla reenailtu paljoakaan. Sunnuntaina on reenit ja sen jälkeen pitäisi taas terästäytyä. On vaan tällä hetkellä sen verran pinna kireällä tuon pikku-ukon kanssa joten ei ole reenaaminenkaan maistunut. Tuntuu, että mikään ei oikein onnistu vaikka tuo onkin peruskiltti ja tottelee tosi hyvin. Ei todellakaan ole mikään ongelmatapaus tai edes pahimmasta päästä. :)
Yksi asia on kuitenkin muodostunut parina päivänä pieneksi ongelmaksi, nimittäin rappuun pissaaminen! Troilus ei pissi sisälle ja tietää että ulos mennään. Kun ollaan siskolla niin joudutaan odottamaan hissiä (asuu 6.kerroksessa). Troilus on ottanut nyt tavaksi jättää sen viimeisen minuutin pidättämisen pois ohjelmasta ja pissii lähes joka kerta joko rappuun hissin eteen, hissiin tai ulko-oven eteen (sisäpuolelle) juuri kun avaan ovea! Ette usko kuinka mulla kiehuu!! Ja kyllä, olen nostanut metelin joka kerta kun näin on käynyt. Kyse ei ole edes siitä, että joutuu pidättämään tosi pitkään ennen kuin pääsee ulos. Joskus meinaan mennään parin tunnin, kolmen tunnin jne. päästä taas pihalle. Ja pidätyskykyä kyllä löytyy päivisin tarvittaessa vähintään viisi tuntia ja öisin 9-11 tuntia. Mitä ihmettä voisin tehdä asialle? En enää jaksa kantaa tuota poitsua. Mua oikein ketuttaa lähteä tuon kanssa ulos, kun tiedän että kohta tulen taas siivoamaan rappua. Ja sitten kun vielä tuo kokeilee muutenkin rajojaan niin on aika negatiiviset fiilikset. Joskus tekisi mieli vain huutaa. :(
No, eiköhän se tästä. Yksi mahdollinen syy ongelmaan voi olla myös se, että Troilus on alkanut harjoitella merkkausta. Vielä ei tosin koipi nouse. Koirapuistossa on kaksi kertaa ottanut mallia vanhemmista uroksista ja yrittänyt nostaa jalkaa. :D Luultavasti parin viikon sisään alkaa kunnolla näyttää miehen elkeitä. Sen kyllä huomaa, että enää ei kaikkea päästä siihen ensimmäiseen pissipaikkaan. Saattaa nykyään pari kolme kertaa pissiä lenkin aikana.
Anaalirauhastulehduksen vuoksi muuten jatkettiin antibioottikuuria keskiviikkoiltaan saakka. Tosin tänään poitsu on kerran pari laahannut pyllyä ja yrittänyt nuolla. Katellaan hetki ja jos jatkaa niin sitten taas lääkäriin. :(
Troiluksen ensimmäinen juhannus meni mukavissa merkeissä. Juhannuspäivänä lauantaina käytiin Jokioisissa mökillä. Troilus pääsi kirmaamaan metsään. Ja hauskaa olikin. :) Edes pieni kaatosade ja ukkoskuuro ei menoa haitannut.
Täytyisi taas päivitellä blogia vähän useammin. Nytkin unohtui varmaan paljon kaikkea. :D
Nyt ollaan pidetty hieman vapaata ja ei olla reenailtu paljoakaan. Sunnuntaina on reenit ja sen jälkeen pitäisi taas terästäytyä. On vaan tällä hetkellä sen verran pinna kireällä tuon pikku-ukon kanssa joten ei ole reenaaminenkaan maistunut. Tuntuu, että mikään ei oikein onnistu vaikka tuo onkin peruskiltti ja tottelee tosi hyvin. Ei todellakaan ole mikään ongelmatapaus tai edes pahimmasta päästä. :)
Yksi asia on kuitenkin muodostunut parina päivänä pieneksi ongelmaksi, nimittäin rappuun pissaaminen! Troilus ei pissi sisälle ja tietää että ulos mennään. Kun ollaan siskolla niin joudutaan odottamaan hissiä (asuu 6.kerroksessa). Troilus on ottanut nyt tavaksi jättää sen viimeisen minuutin pidättämisen pois ohjelmasta ja pissii lähes joka kerta joko rappuun hissin eteen, hissiin tai ulko-oven eteen (sisäpuolelle) juuri kun avaan ovea! Ette usko kuinka mulla kiehuu!! Ja kyllä, olen nostanut metelin joka kerta kun näin on käynyt. Kyse ei ole edes siitä, että joutuu pidättämään tosi pitkään ennen kuin pääsee ulos. Joskus meinaan mennään parin tunnin, kolmen tunnin jne. päästä taas pihalle. Ja pidätyskykyä kyllä löytyy päivisin tarvittaessa vähintään viisi tuntia ja öisin 9-11 tuntia. Mitä ihmettä voisin tehdä asialle? En enää jaksa kantaa tuota poitsua. Mua oikein ketuttaa lähteä tuon kanssa ulos, kun tiedän että kohta tulen taas siivoamaan rappua. Ja sitten kun vielä tuo kokeilee muutenkin rajojaan niin on aika negatiiviset fiilikset. Joskus tekisi mieli vain huutaa. :(
No, eiköhän se tästä. Yksi mahdollinen syy ongelmaan voi olla myös se, että Troilus on alkanut harjoitella merkkausta. Vielä ei tosin koipi nouse. Koirapuistossa on kaksi kertaa ottanut mallia vanhemmista uroksista ja yrittänyt nostaa jalkaa. :D Luultavasti parin viikon sisään alkaa kunnolla näyttää miehen elkeitä. Sen kyllä huomaa, että enää ei kaikkea päästä siihen ensimmäiseen pissipaikkaan. Saattaa nykyään pari kolme kertaa pissiä lenkin aikana.
Anaalirauhastulehduksen vuoksi muuten jatkettiin antibioottikuuria keskiviikkoiltaan saakka. Tosin tänään poitsu on kerran pari laahannut pyllyä ja yrittänyt nuolla. Katellaan hetki ja jos jatkaa niin sitten taas lääkäriin. :(
Troiluksen ensimmäinen juhannus meni mukavissa merkeissä. Juhannuspäivänä lauantaina käytiin Jokioisissa mökillä. Troilus pääsi kirmaamaan metsään. Ja hauskaa olikin. :) Edes pieni kaatosade ja ukkoskuuro ei menoa haitannut.
tiistai 31. toukokuuta 2011
Kuusi kuukautta!
No niin, nyt meillä on sitten puolivuotias pieni koiranalku täällä kotona! Synttäreitä juhlittiin viime lauantaina ja käytiin Mustissa ja Mirrissä ostamassa jotain pientä kivaa pojalle. Mukaan lähti ruokasäkin ohessa naudan putkiluu, jotain uusia nameja testiin, pallo joka ei mene kovin helposti rikki ja punkkilitkua lisää. :)
Kokoa Troilukselle on kertynyt 50 senttiä ja 14,6 kiloa (28.5.2011). Korkeuden kasvu on hidastunut selvästi. Pariin kolmeen viikkoon ei ole tullut senttiäkään lisää. Nyt mittailen korkeuden enää parin viikon välein. Toivottavasti kasvu ei jää tähän. Saisi tulla ainakin pari kolme senttiä vielä lisää. Vaikka toisaalta, huomaisinkohan niin pienen muutoksen muuta kuin mittanauhassa? :) Painoa tulee varmaan sellainen nelisen kiloa.
Meillä on mennyt kyllä todella hyvin tämä yhteiselo ihan alusta saakka. Ainoa pieni ongelma on tänne omaan kotiin muutettaessa alkanut rapun äänille haukkuminen. Siihen ei ole auttanut oikein mikään. Luultavasti ongelmaa lisää se, että me asutaan vanhassa talossa ja ei ole väliovea. Kaikki äänet kaikuvat todella kovaa meille. Minuakin välillä häiritsee, kun joku juoksee kovaa portaissa, puhuu rapussa äänekkäästi tai paiskaa ovensa kiinni. Troilushan ne äänet kuulee vieläkin kovempaa kuin minä. Ja ei tuo pallero ymmärrä, että ei meille kukaan pääse. Ollaan nyt ostamassa väliovea. Se varmasti hillitsee hieman haukkumista. Harjoitellaan myös samalla haukkumatta olemista. :) Hankalaa tosin, koska en pysty aina ennakoimaan T:n haukahdusta. Kyseessä ei siis ole mikään räksytys. Päivisin yleensä yksi tai kaksi haukahdusta ja poitsu tulee minun luokseni istumaan. Iltaisin kun on väsynyt, saattaa haukahtaa useammankin kerran putkeen. Yöt onneksi nukkuu hyvin.
Tällä hetkellä reenaillaan myös vetämisen lopetusta. Helpommin tosin sanottu kuin tehty. Troiluksella on aina niin paljon virtaa kun lähdetään ulos. Pidemmällä lenkillä sitten puolesta matkaa kävelee tosi nätisti. Alkuun reenattiin (siis monta kuukautta) niin, että aina kun veti niin pysähdyttiin. Katsekontaktilla lähdettiin eteenpäin. Se ei vaan toimi, koska sama veto jatkuu heti kun lähdetään liikkeelle. Nyt eilen aloitettiin harjoitella niin, että aina vetäessä kiellän ja käännyn nopeasti toiseen suuntaan. Tämä tuntui paljon tehokkaammalta tavalta. :) Katsotaan sitten kesän lopulla mihin suuntaan ollaan menty vetämisen kanssa.
Ollaan uskallettu läheiseen koirapuistoon muutaman kerran! Onneksi on aina sattunut mukavia leikkikavereita ja Troiluksella on ollut hauskaa. :) On saanut hyvin purkaa energiaa juoksemalla. Ja vauhti on kyllä hurja! Pari kertaa ollaan oltu ihan vain kaksin puistossa ja silloin ollaan reenailtu vapaana hieman perusasentoa. Ei jaksa kiinnostaa poitsua ihan hirveästi ulkona tuo reenailu. Siis muuta kuin oikein reeneissä. :) Puistoon meillä on vain muutaman minuutin kävelymatka ja käydään aina lenkkien jälkeen katsomassa sopisiko sinne mennä. Eilen illalla siellä oli sen verran isokoisia koiria ettei viety poikaa sekaan. Sitten kun on vähän vankistunut niin saa leikkiä kaiken kokoisten kanssa.
Tokoreenit sujuu tosi hyvin. Sunnuntaina Troilus jaksoi ensimmäistä kertaa keskittyä kokonaisen tunnin! Pidettiinhän me kyllä taukojakin, mutta silti. :) Reenailtiin liikkeestä ja makuulta seisomista. Hienosti meni, kun minä vain tajusin mikä on se paras tapa opettaa. Liikkeestä seisomista harjoiteltiin niin, että koira käveli vieressä ja laitettiin liikkeessä nami suuhun ja sanottiin käskysana. Sitten siirryttiin koiran eteen niin, että koira ei ottanut askeltakaan. Hetki odotettiin, kehuttiin ja palkattiin. Meillä on nyt torstaina eri ryhmässä saman liikkeen opetus. Katsotaan kuinka toinen ohjaaja neuvoo. Saan varmasti räätälöityä parhaimman tavan itselleni, kun seuraan hieman kummankin ohjaajan ohjeita. :D
Pitäisi kyllä saada ostettua itselle Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi kirja. Siitä on varmasti paljon hyötyä. Varsinkin kun ohjatut reenit loppuvat heinäkuun alkupuolella. Syksyllä yritän kyllä taas johonkin ryhmään, mutta pitäähän sitä reenausta jatkaa omatoimisesti. Ja en takaa, että muistan ihan kaikki neuvot kursseilta. :D
Metsässä ollaan käyty aika usein ja varmaan huomenna ja/tai torstaina mennään taas. On harmi, että en voi omatoimisesti viedä Troilusta metsään, kun ei ole ajokorttia. :( Mutta jos nyt vähintään kerran tai pari viikossa pääsisi niin se on jo hienoa. Ajattelin tehdä jäljen tällä kertaa.
Kokoa Troilukselle on kertynyt 50 senttiä ja 14,6 kiloa (28.5.2011). Korkeuden kasvu on hidastunut selvästi. Pariin kolmeen viikkoon ei ole tullut senttiäkään lisää. Nyt mittailen korkeuden enää parin viikon välein. Toivottavasti kasvu ei jää tähän. Saisi tulla ainakin pari kolme senttiä vielä lisää. Vaikka toisaalta, huomaisinkohan niin pienen muutoksen muuta kuin mittanauhassa? :) Painoa tulee varmaan sellainen nelisen kiloa.
Meillä on mennyt kyllä todella hyvin tämä yhteiselo ihan alusta saakka. Ainoa pieni ongelma on tänne omaan kotiin muutettaessa alkanut rapun äänille haukkuminen. Siihen ei ole auttanut oikein mikään. Luultavasti ongelmaa lisää se, että me asutaan vanhassa talossa ja ei ole väliovea. Kaikki äänet kaikuvat todella kovaa meille. Minuakin välillä häiritsee, kun joku juoksee kovaa portaissa, puhuu rapussa äänekkäästi tai paiskaa ovensa kiinni. Troilushan ne äänet kuulee vieläkin kovempaa kuin minä. Ja ei tuo pallero ymmärrä, että ei meille kukaan pääse. Ollaan nyt ostamassa väliovea. Se varmasti hillitsee hieman haukkumista. Harjoitellaan myös samalla haukkumatta olemista. :) Hankalaa tosin, koska en pysty aina ennakoimaan T:n haukahdusta. Kyseessä ei siis ole mikään räksytys. Päivisin yleensä yksi tai kaksi haukahdusta ja poitsu tulee minun luokseni istumaan. Iltaisin kun on väsynyt, saattaa haukahtaa useammankin kerran putkeen. Yöt onneksi nukkuu hyvin.
Tällä hetkellä reenaillaan myös vetämisen lopetusta. Helpommin tosin sanottu kuin tehty. Troiluksella on aina niin paljon virtaa kun lähdetään ulos. Pidemmällä lenkillä sitten puolesta matkaa kävelee tosi nätisti. Alkuun reenattiin (siis monta kuukautta) niin, että aina kun veti niin pysähdyttiin. Katsekontaktilla lähdettiin eteenpäin. Se ei vaan toimi, koska sama veto jatkuu heti kun lähdetään liikkeelle. Nyt eilen aloitettiin harjoitella niin, että aina vetäessä kiellän ja käännyn nopeasti toiseen suuntaan. Tämä tuntui paljon tehokkaammalta tavalta. :) Katsotaan sitten kesän lopulla mihin suuntaan ollaan menty vetämisen kanssa.
Ollaan uskallettu läheiseen koirapuistoon muutaman kerran! Onneksi on aina sattunut mukavia leikkikavereita ja Troiluksella on ollut hauskaa. :) On saanut hyvin purkaa energiaa juoksemalla. Ja vauhti on kyllä hurja! Pari kertaa ollaan oltu ihan vain kaksin puistossa ja silloin ollaan reenailtu vapaana hieman perusasentoa. Ei jaksa kiinnostaa poitsua ihan hirveästi ulkona tuo reenailu. Siis muuta kuin oikein reeneissä. :) Puistoon meillä on vain muutaman minuutin kävelymatka ja käydään aina lenkkien jälkeen katsomassa sopisiko sinne mennä. Eilen illalla siellä oli sen verran isokoisia koiria ettei viety poikaa sekaan. Sitten kun on vähän vankistunut niin saa leikkiä kaiken kokoisten kanssa.
Tokoreenit sujuu tosi hyvin. Sunnuntaina Troilus jaksoi ensimmäistä kertaa keskittyä kokonaisen tunnin! Pidettiinhän me kyllä taukojakin, mutta silti. :) Reenailtiin liikkeestä ja makuulta seisomista. Hienosti meni, kun minä vain tajusin mikä on se paras tapa opettaa. Liikkeestä seisomista harjoiteltiin niin, että koira käveli vieressä ja laitettiin liikkeessä nami suuhun ja sanottiin käskysana. Sitten siirryttiin koiran eteen niin, että koira ei ottanut askeltakaan. Hetki odotettiin, kehuttiin ja palkattiin. Meillä on nyt torstaina eri ryhmässä saman liikkeen opetus. Katsotaan kuinka toinen ohjaaja neuvoo. Saan varmasti räätälöityä parhaimman tavan itselleni, kun seuraan hieman kummankin ohjaajan ohjeita. :D
Pitäisi kyllä saada ostettua itselle Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi kirja. Siitä on varmasti paljon hyötyä. Varsinkin kun ohjatut reenit loppuvat heinäkuun alkupuolella. Syksyllä yritän kyllä taas johonkin ryhmään, mutta pitäähän sitä reenausta jatkaa omatoimisesti. Ja en takaa, että muistan ihan kaikki neuvot kursseilta. :D
Metsässä ollaan käyty aika usein ja varmaan huomenna ja/tai torstaina mennään taas. On harmi, että en voi omatoimisesti viedä Troilusta metsään, kun ei ole ajokorttia. :( Mutta jos nyt vähintään kerran tai pari viikossa pääsisi niin se on jo hienoa. Ajattelin tehdä jäljen tällä kertaa.
maanantai 7. helmikuuta 2011
10 viikkoa
Niin ne viikot vierii ja Troikkeli kasvaa ihan silmissä. Jopa minä huomaan muutoksen. :)
Lauantaina pentupiirissä Troilus kylvi kauhua muihin pikkuisiin. Troikkeli oli melkein isoin joukosta ja varmasti vilkkain. Pieni Cockeripoika sai tuta Troikan dominoivan luonteen. Poitsu hyppi kokoajan selkään ja arka Cockeripoika oli hätää kärsimässä. Onneksi mukana oli pari vähän isomman kokoista pentua jotka sitten leikki hieman rajummin Troiluksen kanssa. Mietin tässä, että pitäisiköhän jo ensi viikolla siirtyä isojen pentujen ryhmään. Troilusta luultiin muuten Berninpaimenkoiraksi. :)
Tänään olisi edessä pentukoulu. Joonaskin pääsee tällä kertaa mukaan. Kysyn ohjaajalta jos voitaisiin hieman reenata hihnassa kulkemista ja ohittamista. Se on tuolle pojalle hankalaa, kun kaikki kiinnostaa niin paljon ja kaikki on ystäviä! Yksi koulutustapa olisi, että aina kun joku tulee vastaan ottaa pojan kontaktiin ja palkkaa namulla ohituksen ajan. Ongelma on vaan se, että poitsu sekoaa nameista ihan täysin. Jos namia on saatavilla niin sitten mennään ja juostaan, hypitään ja riehutaan. Pistän sen kyllä vielä pentuiän piikkiin. Se vain harmittaa, koska haluaisin jo päästä reenailemaan ihan kunnolla.
Hihnassa nätisti kulkemista olen koittanut yrittää opettaa niin, että aina kun (siis aina!!) Troikkeli vetää, pysähdyn. Ja kun hihna on taas löysällä jatkan matkaa. Homma ei vaan ihan toimi, koska aina kun pysähdyn on Troikkelin lähellä jotain mielenkiintoista mitä haistella ja maistella. Anteeksi, ei maistella vaan syödä! Aika hyvin poitsu kyllä pysähtyy ja loppujen lopuksi istuu katsomaan minua. Potentiaalia siis on, mutta vielä ei ihan yhteisymmärrystä ole löytynyt. :) Tänään muuten mentiinkin jo parinkytä minuutin "lenkki".
Kaiken kaikkiaan meillä menee ihan hyvin. Troilus on (ainakin vielä) ihmeen kiltti. Mitään ei ole ehtinyt tuhota, mutta toisaalta ei ole hirveästi vielä yksin ollut. Yksinoloharjoitukset ollaan aloitettu. Ensin T sai olla yksin puolitoista minuuttia. Pisin aika on ollut nyt viisi minuuttia. Hyvin on mennyt. Itkua ei ole tullut ja ilmeisesti lelun kanssa on ollut kokoajan. Kohta aletaan pidentää aikaa. Se vain mietityttää, että koska ollaan täällä Hennalla edelleen niin pelkään että Troikkeli tuhoaa jotain. :) Kotonahan sen ei ole niin väliä. :D
Troilus on tosiaan kasvanut aika hyvin. Viikon aikana on tullut painoa lisää 900 grammaa. Ymmärtääkseni ollaan kuitenkin normaalilukemissa. Paino on nyt 5,6kg. Virallinen tuloshan saadaan varmaan sitten ensimmäisessä rokotuksessa 12 viikon iässä.
Lauantaina pentupiirissä Troilus kylvi kauhua muihin pikkuisiin. Troikkeli oli melkein isoin joukosta ja varmasti vilkkain. Pieni Cockeripoika sai tuta Troikan dominoivan luonteen. Poitsu hyppi kokoajan selkään ja arka Cockeripoika oli hätää kärsimässä. Onneksi mukana oli pari vähän isomman kokoista pentua jotka sitten leikki hieman rajummin Troiluksen kanssa. Mietin tässä, että pitäisiköhän jo ensi viikolla siirtyä isojen pentujen ryhmään. Troilusta luultiin muuten Berninpaimenkoiraksi. :)
Tänään olisi edessä pentukoulu. Joonaskin pääsee tällä kertaa mukaan. Kysyn ohjaajalta jos voitaisiin hieman reenata hihnassa kulkemista ja ohittamista. Se on tuolle pojalle hankalaa, kun kaikki kiinnostaa niin paljon ja kaikki on ystäviä! Yksi koulutustapa olisi, että aina kun joku tulee vastaan ottaa pojan kontaktiin ja palkkaa namulla ohituksen ajan. Ongelma on vaan se, että poitsu sekoaa nameista ihan täysin. Jos namia on saatavilla niin sitten mennään ja juostaan, hypitään ja riehutaan. Pistän sen kyllä vielä pentuiän piikkiin. Se vain harmittaa, koska haluaisin jo päästä reenailemaan ihan kunnolla.
Hihnassa nätisti kulkemista olen koittanut yrittää opettaa niin, että aina kun (siis aina!!) Troikkeli vetää, pysähdyn. Ja kun hihna on taas löysällä jatkan matkaa. Homma ei vaan ihan toimi, koska aina kun pysähdyn on Troikkelin lähellä jotain mielenkiintoista mitä haistella ja maistella. Anteeksi, ei maistella vaan syödä! Aika hyvin poitsu kyllä pysähtyy ja loppujen lopuksi istuu katsomaan minua. Potentiaalia siis on, mutta vielä ei ihan yhteisymmärrystä ole löytynyt. :) Tänään muuten mentiinkin jo parinkytä minuutin "lenkki".
Kaiken kaikkiaan meillä menee ihan hyvin. Troilus on (ainakin vielä) ihmeen kiltti. Mitään ei ole ehtinyt tuhota, mutta toisaalta ei ole hirveästi vielä yksin ollut. Yksinoloharjoitukset ollaan aloitettu. Ensin T sai olla yksin puolitoista minuuttia. Pisin aika on ollut nyt viisi minuuttia. Hyvin on mennyt. Itkua ei ole tullut ja ilmeisesti lelun kanssa on ollut kokoajan. Kohta aletaan pidentää aikaa. Se vain mietityttää, että koska ollaan täällä Hennalla edelleen niin pelkään että Troikkeli tuhoaa jotain. :) Kotonahan sen ei ole niin väliä. :D
Troilus on tosiaan kasvanut aika hyvin. Viikon aikana on tullut painoa lisää 900 grammaa. Ymmärtääkseni ollaan kuitenkin normaalilukemissa. Paino on nyt 5,6kg. Virallinen tuloshan saadaan varmaan sitten ensimmäisessä rokotuksessa 12 viikon iässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)