Löpinää

Ihan kuin meidän poika alkaisi vähän aikuistua! :O Miten se oikein on mahdollista? Ikää on jo 1v8kk ja teineilyt tuntuu olevan aika hyvin taakse jäänyttä elämää. Troiluksellahan alkoi murkkuilu ja mörköily tuossa 10 kuukauden ikäisenä ja kesti muutaman kuukauden. Sitten pieni teineilyvaihe tuli keväällä, kun ikää oli noin 1v4kk. Jokohan alkaa olla suuret kriisit ohi? :)

Kotona Troilus on alkanut yhtäkkiä tsempata ja odottaa nätisti makkarissa (suora näköyhteys ulko-ovelle), kun käyn avaamassa oven ja odottaa jopa lupaa tulla tervehtimään. Tätä harjoiteltiin viime syksynä ja silloin oli hirveä työ (ei siis onnistunut kovin hyvin) saada Troi pysymään paikallaan ennen lupaa mennä tervehtimään. Nyt kuin itsestään se onnistuu. Aika näyttää tässäkin auttavan!

Muutenkin tuntuu, että sitä kärsivällisyyttä on paremmin kaikkialla muualla paitsi reenikentällä. Siellähän meillä on se iso huuto-ongelma. Tilasin Toko-häirikkö cd:n. Katsotaan onko siitä apua. Ajattelin, että voisi laittaa sen kotona pyörimään ja samalla ottaa rauhoittumisharjoituksia. Nyt pitäisi olla kannettava cd-soitin jotta saisin otettua cd:n mukaan kentällekin. Ne vaan taitaa olla jäänyt jo historiaan. :D Toisaalta pelkään, että Troilus ei jaksa kotona välittää äänistä. Telkkarinkaan haukkuvat koirat, vinkulelut, iloiset huudot jne. ei pahemmin jaksa kiinnostaa. Toisaalta tuolla cd:llä voi ehkä olla hieman aidompaa tavaraa?

Torstaina käytiin toisen kerran viehejuoksussa. Tällä kertaa otettiin moottorivieheellä kaksi kertaa sellainen sata metriä tai vähän enemmän. Ensimmäisellä kerralla Troilus vähän ihmetteli moottoria, mutta lähti kyllä vauhdilla perään. Toisella kertaa sitten ei äänet häirinneet vaan vauhdilla meni. Vieheen ohjaajan mukaan Troilus on tosi hyvä. <3 Vielä ei kuulemma kannata ottaa pitempää matkaa, koska asennosta päätellen Troilus väsyi. Ei kannata tappaa intoa. :)

Eilen Joonas teki ensimmäisen jälkensä poitsulle. Ja ihan hyvin tekikin. En vain tajunnut sanoa, että tekee siitä polulta metsään päin eikä suoraan polun vieressä. Joonas oli astunut parikytä senttiä polulta sivuun ja teki sitten heti siihen. Oli ainakin haastava, koska polulla oli varmasti jälkiä ihan riittämiin. :D Jälki oli lyhyt (parikytä metriä vain), eikä ehtinyt kuin hetken vanhentua. Ensin Troilus lähti vähän sivuun innoissaan, mutta kun otettiin uudestaan alusta niin johan mentiin taas hienosti! On se upea koira! Nyt vain paljon pidempää jälkeä tekemään (vähintään se 100 metriä). Onneksi Joonas tykkää tuollaisesta hommasta. Jäljen teko on mun mielestä kaikista tylsintä puuhaa ja inhoan tarpoa ihan umpimetsässä.

Kaiken kaikkiaan olen niin tyytyväinen tuohon meidän aikuistuvaan poikaan. Kun nyt saataisiin vielä tänä vuonna se älytön kiehuminen reeneissä pois niin wautsi! :) Siihen ei tosin taida mitään oikopolkua olla joten nyt sitten rämmitään ihan kunnolla. No, oma vika tämäkin on. Tietysti!

Kevään ensimmäinen jälki

Käytiin nollaamassa eilinen näyttely ihanan keväisessä metsässä. Lumi oli jo lähes kokonaan sulanut pois ja ensimmäisen jäljen teko oli yhtä juhlaa. :)

Olin ihan varma, että Troilus ei muista jäljestyksestä mitään ja painaa nuuhkimaan minne sattuu. Tein vain lyhyen suoran johon laitoin muutamalle ensimmäiselle askeleelle namin. Olin jo valmistautunut tekemään namiruudun tämän jälkeen ja muistuttelemaan jäljestystä pojalle.

No, mitä vielä! Troilus lähti ihan suoraan etenemään jäljellä. Ei harhautunut ja meni vauhdilla loppuun. Viime vuonna Troi ei kertaakaan mennyt näin suoraan jäljellä! Aina jonkin verran palasi takaisin tai harhautui sivulle. Ensi kerralla teen jo pitemmän jäljen. Ei tarvitse poikaa muistutella mitä tämä olikaan. :D Nyt jälki ei vanhentunut kuin sen aikaa kun kutsuin miehen ja Troin takaisin kävelyltä, eli siis noin viisi minuuttia. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa valjaat ja liina mahan alta. Namit poimittuaan Troilus lähtee turhan kovaa vauhtia etenemään. Sama pieni ongelma oli viimekin vuonna. Nyt täytyy saada rauhaa tekemiseen eikä häslätä.

Jäljen jälkeen Troilus sai palkinnoksi juosta vapaana sen minkä pienistä koivistaan pääsi. Ja vauhtia riittikin. Sulanut lumi oli tehnyt kivan ison lätäkön metsään ja Troilus leikki lätäkössä sydämensä kyllyydestä. Onneksi tällä kertaa otin videokamerankin mukaan joten on taas hauskaa katseltavaa. :D

Tällä kertaa kameran takana oli ihminen joka ei kuulemma tiennyt, että kamerassa on zoomi. Siksi kuvat ei ole kovin hyvälaatuisia. :D

Troilus on nyt menettänyt maha- ja housukarvansa sekä karvat etutassujen sivusta. Mitä niitä turhaa pitää kuraa keräämässä, kun kuitenkaan ei tulla menemään kauneuskilpailuihin joissa karvoilla on joku merkitys. :)

Kuusi kuukautta!

No niin, nyt meillä on sitten puolivuotias pieni koiranalku täällä kotona! Synttäreitä juhlittiin viime lauantaina ja käytiin Mustissa ja Mirrissä ostamassa jotain pientä kivaa pojalle. Mukaan lähti ruokasäkin ohessa naudan putkiluu, jotain uusia nameja testiin, pallo joka ei mene kovin helposti rikki ja punkkilitkua lisää. :)

Kokoa Troilukselle on kertynyt 50 senttiä ja 14,6 kiloa (28.5.2011). Korkeuden kasvu on hidastunut selvästi. Pariin kolmeen viikkoon ei ole tullut senttiäkään lisää. Nyt mittailen korkeuden enää parin viikon välein. Toivottavasti kasvu ei jää tähän. Saisi tulla ainakin pari kolme senttiä vielä lisää. Vaikka toisaalta, huomaisinkohan niin pienen muutoksen muuta kuin mittanauhassa? :) Painoa tulee varmaan sellainen nelisen kiloa.

Meillä on mennyt kyllä todella hyvin tämä yhteiselo ihan alusta saakka. Ainoa pieni ongelma on tänne omaan kotiin muutettaessa alkanut rapun äänille haukkuminen. Siihen ei ole auttanut oikein mikään. Luultavasti ongelmaa lisää se, että me asutaan vanhassa talossa ja ei ole väliovea. Kaikki äänet kaikuvat todella kovaa meille. Minuakin välillä häiritsee, kun joku juoksee kovaa portaissa, puhuu rapussa äänekkäästi tai paiskaa ovensa kiinni. Troilushan ne äänet kuulee vieläkin kovempaa kuin minä. Ja ei tuo pallero ymmärrä, että ei meille kukaan pääse. Ollaan nyt ostamassa väliovea. Se varmasti hillitsee hieman haukkumista. Harjoitellaan myös samalla haukkumatta olemista. :) Hankalaa tosin, koska en pysty aina ennakoimaan T:n haukahdusta. Kyseessä ei siis ole mikään räksytys. Päivisin yleensä yksi tai kaksi haukahdusta ja poitsu tulee minun luokseni istumaan. Iltaisin kun on väsynyt, saattaa haukahtaa useammankin kerran putkeen. Yöt onneksi nukkuu hyvin.

Tällä hetkellä reenaillaan myös vetämisen lopetusta. Helpommin tosin sanottu kuin tehty. Troiluksella on aina niin paljon virtaa kun lähdetään ulos. Pidemmällä lenkillä sitten puolesta matkaa kävelee tosi nätisti. Alkuun reenattiin (siis monta kuukautta) niin, että aina kun veti niin pysähdyttiin. Katsekontaktilla lähdettiin eteenpäin. Se ei vaan toimi, koska sama veto jatkuu heti kun lähdetään liikkeelle. Nyt eilen aloitettiin harjoitella niin, että aina vetäessä kiellän ja käännyn nopeasti toiseen suuntaan. Tämä tuntui paljon tehokkaammalta tavalta. :) Katsotaan sitten kesän lopulla mihin suuntaan ollaan menty vetämisen kanssa.

Ollaan uskallettu läheiseen koirapuistoon muutaman kerran! Onneksi on aina sattunut mukavia leikkikavereita ja Troiluksella on ollut hauskaa. :) On saanut hyvin purkaa energiaa juoksemalla. Ja vauhti on kyllä hurja! Pari kertaa ollaan oltu ihan vain kaksin puistossa ja silloin ollaan reenailtu vapaana hieman perusasentoa. Ei jaksa kiinnostaa poitsua ihan hirveästi ulkona tuo reenailu. Siis muuta kuin oikein reeneissä. :) Puistoon meillä on vain muutaman minuutin kävelymatka ja käydään aina lenkkien jälkeen katsomassa sopisiko sinne mennä. Eilen illalla siellä oli sen verran isokoisia koiria ettei viety poikaa sekaan. Sitten kun on vähän vankistunut niin saa leikkiä kaiken kokoisten kanssa.

Tokoreenit sujuu tosi hyvin. Sunnuntaina Troilus jaksoi ensimmäistä kertaa keskittyä kokonaisen tunnin! Pidettiinhän me kyllä taukojakin, mutta silti. :) Reenailtiin liikkeestä ja makuulta seisomista. Hienosti meni, kun minä vain tajusin mikä on se paras tapa opettaa. Liikkeestä seisomista harjoiteltiin niin, että koira käveli vieressä ja laitettiin liikkeessä nami suuhun ja sanottiin käskysana. Sitten siirryttiin koiran eteen niin, että koira ei ottanut askeltakaan. Hetki odotettiin, kehuttiin ja palkattiin. Meillä on nyt torstaina eri ryhmässä saman liikkeen opetus. Katsotaan kuinka toinen ohjaaja neuvoo. Saan varmasti räätälöityä parhaimman tavan itselleni, kun seuraan hieman kummankin ohjaajan ohjeita. :D
Pitäisi kyllä saada ostettua itselle Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi kirja. Siitä on varmasti paljon hyötyä. Varsinkin kun ohjatut reenit loppuvat heinäkuun alkupuolella. Syksyllä yritän kyllä taas johonkin ryhmään, mutta pitäähän sitä reenausta jatkaa omatoimisesti. Ja en takaa, että muistan ihan kaikki neuvot kursseilta. :D

Metsässä ollaan käyty aika usein ja varmaan huomenna ja/tai torstaina mennään taas. On harmi, että en voi omatoimisesti viedä Troilusta metsään, kun ei ole ajokorttia. :( Mutta jos nyt vähintään kerran tai pari viikossa pääsisi niin se on jo hienoa. Ajattelin tehdä jäljen tällä kertaa.

Maaseudun riemuja!

Eilen lähdettiin käymään tädin mökillä Jokioisissa. Troilus sai kerrankin juosta vapaana ihan sydämensä kyllyydestä. Eipä tuo pikkuinen lähtenyt kovinkaan kauksi meidän luota. Aina myös tuli kutsusta luokse ja antoi ottaa itsensä kiinni. Oli tosi ihanaa, kun tiesin ettei tarvitse stressata muista koirakoista tai ihmisistä. Ketään ei tullut metsässä vastaan. :D

Tein pari jälkeä myös, mutta ei ne ihan nappiin mennyt. Ensimmäisellä kerralla en laittanut alkuaskeleille yhtään nakkia ja ei Troilusta oikein jaksanut kiinnostaa. Lopussa pääsi kyllä jäljelle tosi hyvin, mutta kyllä kaikki muu kiinnosti enemmän. Toiselle jäljelle laitoin alkuun nakkia, mutta tajusin vasta sitten että meidän metsäreitti meni ihan vierestä. Troilus siis eksyi niillekin jäljille hieman. :( No, seuraavalla kerralla sitten mietin hieman paremmin. :)

Sitten hieman kuvasaastetta iltapäivältä.

Jälkeilyä ja tokoilua

Onpas aikaa vierehtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Troilus on jo saavuttanut kunnioitettavan 5,5 kuukauden iän ja jatkaa vain kasvamistaan. Aamulla 24-viikkosmittaus tuotti tuloksen 14,4kg ja 51cm. Nyt on kaikki kulmuritkin tippuneet. Vappuna tippui alakulmurit ja nyt torstaina ja lauantaina sitten yläkulmurit. Hampaat on siis ok. :)

Koitan saada jotain tekstiä aikaiseksi vaikka tällä hetkellä on aikamoinen ketutus päällä. Olin puusilmä ja luin väärin meidän toko-ohjaajalta tulleen mailin. Luulin, että tänään olisi reenit illalla. No, ei! Ne oli normaalisti aamulla ja vasta parin viikon päästä on illalla. Voi elämä sentään! Mua ottaa pattiin niin hirveästi. Viime viikolla jouduttiin skippaamaan eka kerta, koska oltiin Espoossa. Ja tänään sitten toka kerta mun oman typeryyteni vuoksi. :(

Pentukurssilla ollaan reenailtu noutoa ja vähän hyppyä. Nouto sujui ihmeen hyvin. Tai eihän se vielä nouto ollut. Troilus vain nosti maasta kapulan suuhunsa ja sai namin. :) Alkuun ei se puukapula kiinnostanut ollenkaan, mutta saatiin kuitenkin muutama tosi hyvä toisto aikaan. Hyppy nyt ei tuottanut ongelmia, koska tuo hyppii muutenkin kokoajan ja ei pelkää vieraita juttuja kuten hyppytelinettä. Hyppyhän ei ollut korkea. Alle poitsun säkäkorkeuden runsaasti. Mutta sillä ei ollut merkitystä. Nyt katsottiin vain hieman tekniikkaa ja kuinka hyppyä voi opettaa. Vielä en kuitenkaan lähde opettamaan hyppyä. Saa ihan vapaasti esimerkiksi metsässä loikkia, mutta käskystä en hyppyytä. Autoon Troilus kyllä hyppää itse. Ihan hyvä vain, koska tuollaisen pötkylän nostelu alkaa olla jo hieman hankalaa. :)

Käytiin keskiviikkona jälkireeneissä numero 2. Nyt Troilus sai oikean jäljen. Se oli noin 100 metriä pitkä ja mutkitteli. Jälki ehti vanheta noin tunnin verran. Sen teki nyt toinen ryhmäläinen ja vain parille ekalle askeleelle laitettiin nakkia. Troilus suoritti jäljen ihan uskomattoman hyvin! Olin ihan varma, että ei jatka pidemmälle, kun nakit loppuu. :D Poitsu muutaman kerran eksyi jäljeltä, kun haisteli jotain papanoita. Loppuosuus meni ihan mahtavasti ja Troilus sai hyvän vainun. Meni ihan suoraan jäljellä palkinnolle asti. Ohjaaja kehui palleroa paljon ja sanoi, että on selvä työkoira. Missään vaiheessa T ei lopettanut kesken vaan haisteli ihan loppuun saakka koko jäljen. Olen niin ylpeä! :) Ruoka ei loppujen lopuksi tainnut olla yhtä hyvä palkinto kuin ryhmäläisten huomio ja vapaana juoksu. Kerrankin sai hyppiä ihan tutustua ihan vapaasti ihmisiin. :) Troilus lähti painamaan kerran vapaana ollessa ihan eri suuntaan, mutta hienosti tuli kutsusta luokse.

Ollaan nyt kotona reenailtu hieman perusasentoa ja siinä on tapahtunut kehitystä. Troilus alkaa pikku hiljaa oivaltaa käskyn merkityksen. Käsimerkillä kiertää jo hienosti sivulle. Nyt en enää palkkaa vasemmalla kädellä ja ilmeisesti se on auttanut keskittymään paremmin. Itse asento nyt ja sen paikka nyt ei ole läheskään täydellinen, mutta tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Olen nyt reenaillut niin, että otan askeleen eteenpäin tai teen käännöksen ja käsken sivulle. Hienosti pysyy mukana. Välillä tosin tulee eteeni istumaan ja menee maahan sun muuta mukavaa. :D Kohta täytyy alkaa reenata enemmän häiriössä.

Paikallaan olossa on myös tapahtunut edistystä. Näin kotosalla sain ensimmäistä kertaa käännettyä Troilukselle selän ja mentyä hieman pidemmälle. Hienosti odotti. Tämä tapahtui tosin vain kerran, mutta silti.. wautsi! :) Häiriössä ei odottaminen toimi vielä yhtä hyvin.

Kaiken kaikkiaan meillä sujuu yhteiselo oikein hyvin. Nykyään pystyn jo hyvillä mielin jättämään palleron yksin enkä ole hetkeen pelännyt, että mitä kotona on vastassa kun tulen takaisin. :) Nyt kun maitohampaat on tippuneet niin ilmeisesti alkaa elämä sujua enemmän radallaan. Huomasin, että kulmurien lähtiessä Troiluksella oli maha löysällä ja pissasi matolle pariin otteeseen kummallakin kerralla. Muutenkin oli hieman huonolla tuulella ja yritti purra kaikkea. Onneksi se taitaa olla nyt takana. :) Uudet kulmurithan oli kasvaneet jo tosi hyvin ennen kuin vanhat lähti. Ei siis enää paljoa ole uusia hampaita puhkeamassa. Sisäsiisteys on kaikinpuolin myös oikein hyvällä mallilla. Tuossa kesän loppupuolella varmaan hankitaan uudet matot lattiaan. Siihen asti nuo vanhat likaiset saa olla. Ihan kokonaan ilman mattoja ei voida olla, koska lattia on tosi liukas.

Viisi kuukautta

Pienen pieni Troilus on jo viisi kuukautta! Juurihan poitsu haettiin kotiin ja pakkasta oli enemmän kuin tarpeeksi. Ulkona hypättiin puolen tunnin välein ja siltikin lattiat lainehti. Onneksi se on jo takana. :)

Päivää ennen viisi kuukautissynttäreitä Troilus pääsi tekemään ensimmäisen jälkensä. Ensin tehtiin namiruutu ja sitten parinkytä askeleen suora. Ohjaajan mielestä täydellinen suoritus. :) Troilus keskittyi upeasti haistelemaan ja ymmärsi aika nopeasti, että mistä tässä oikein on kyse. Tehdään nyt kotioloissa muutamia jälkiä lisää ja katsotaan kuinka poika kehittyy. Kun Troilus oli valmis, vein pojan autoon ja mentiin katsomaan kun kaksi hieman kokeneempaa jäljesti. Oli haastavaa kävellä metsässä, kun oli vielä hieman märkää. Ja yksi paikka oli sellainen, että heinikkoa oli isojen, erikokoisten kivien päällä. Siinä sai miettiä mikä olisikaan se seuraava askel.

Pentukoulussa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä ja seuraamisen alkeita. Meni ihan hyvin vaikka tietysti ne kaverit vierellä kiinnosti paljon. Kotona ollaan sitten reenailtu lisää ja hyvin on mennyt.

Kyllä tuolla pienellä pojalla alkaa hieman uhma nousta. Joka toisella kerralla on korvat mukana ja joka kolmannella totellaan. :) Onneksi mitään sen suurempaa ei vielä ole tullut esiin. Hieman mörköilyä on myös ilmassa. Troilus pelästyi lenkillä täysinäistä roskapönttöä ja jotain metalliboksia. Eilen poitsu pelkäsi ilmapalloja. :)

Hampaat pikkuisella on lähteneet ihan hyvin. Kulmurit ei vielä heilu ja alhaalla on jo uudet lähes samankokoiset kuin vanhatkin. Mennään torstaina lääkäriin hammastarkastukseen. Toivottavasti kulmurit tippuu ennen sitä. Olen niitä heilutellut, mutta ei kun ei. :) 

Pentukoulua ja luoksetuloa

Alkuun hyvät uutiset: me päästiin jäljen alkeisryhmään! Se alkaa keskiviikkona. Kyllä sitä on odotettukin. Ensin odotin helmikuusta asti, että alkaisi ilmoittautuminen ja nyt odotin viikon, että ilmoittautuminen loppuu. :D Ilmoittautuneita oli enemmän kuin paikkoja. Luultavasti järjestyksessä valittiin joten oli hyvä, että en aikaillut vaan ilmoittauduin heti. 

Torstaina viihdyttiin taas puolituntia pentukoulussa. Tällä kertaa aiheena oli istu/maahan/seiso ja kontaktipujottelu. Istuminenhan on sujunut Troilukselta käskystä jo parisen kuukautta varmaan. Maahanmeno sen sijaan on kunnolla reenauksen alla. Poitsu menee kyllä käsiliikkeestä maahan, mutta pelkästä käskystä ei. Sitä siis reenaillaan. Seisominen on myös reenauksen alla. Siihen en vielä mitään käskysanaa ole edes mukaan ottanut.

Kontaktipujottelu sujui ihmeen hyvin. Siinä siis koirakot ovat jonossa ja yksi koirakko pujottelee. Tarkoitus on pitää kokoajan kontakti omaan koiraan. Troilus jaksoi kyllä kiinnostua nakeista. :D Vaikka lähti kerran tai pari toisen koiran luo niin palasi kyllä nopeasti nakille. Olen siis tyytyväinen.

Pitkänäperjantaina mentiin sulattelemaan pääsiäislounasta metsään. Tarkoitus oli päästää Troilus kokonaan irti, mutta asutusta oli liian lähellä. Paikka ei tainnut olla kovin hyvä, mutta parempaakaan ei löydetty. Alettiin luoksetuloharjoituksia niin, että minulla oli nakit ja Joonaksella lelu. Pidennettiin kokoajan matkaa ja loppujen lopuksi väli oli noin 15 metriä. Vaihtelin myös hieman paikkaa. Troilus lähti aina kiitämään sinne missä olin ollut edellisellä kerralla, mutta pienen kaarron kautta tuli aina kutsua kohti. :) Kertaakaan ei lähtenyt omille teilleen. Luoksetulo on aika hyvä näin nuorelta pojalta. (Ensi torstaina tulee 5 kuukautta täyteen!).

Valitettavasti en saanut hyviä kuvia luoksetulosta. Troilus ei oikein pidä salamasta, joten täytyi vaihtaa valovoimaisempi objektiivi ja se on 35mm kiinteä. Ei tuollaisen pienen vauhtimadon perässä kameralla pysy. :D