Olin ihan varma, että Troilus ei muista jäljestyksestä mitään ja painaa nuuhkimaan minne sattuu. Tein vain lyhyen suoran johon laitoin muutamalle ensimmäiselle askeleelle namin. Olin jo valmistautunut tekemään namiruudun tämän jälkeen ja muistuttelemaan jäljestystä pojalle.
No, mitä vielä! Troilus lähti ihan suoraan etenemään jäljellä. Ei harhautunut ja meni vauhdilla loppuun. Viime vuonna Troi ei kertaakaan mennyt näin suoraan jäljellä! Aina jonkin verran palasi takaisin tai harhautui sivulle. Ensi kerralla teen jo pitemmän jäljen. Ei tarvitse poikaa muistutella mitä tämä olikaan. :D Nyt jälki ei vanhentunut kuin sen aikaa kun kutsuin miehen ja Troin takaisin kävelyltä, eli siis noin viisi minuuttia. Seuraavalla kerralla täytyy laittaa valjaat ja liina mahan alta. Namit poimittuaan Troilus lähtee turhan kovaa vauhtia etenemään. Sama pieni ongelma oli viimekin vuonna. Nyt täytyy saada rauhaa tekemiseen eikä häslätä.
Jäljen jälkeen Troilus sai palkinnoksi juosta vapaana sen minkä pienistä koivistaan pääsi. Ja vauhtia riittikin. Sulanut lumi oli tehnyt kivan ison lätäkön metsään ja Troilus leikki lätäkössä sydämensä kyllyydestä. Onneksi tällä kertaa otin videokamerankin mukaan joten on taas hauskaa katseltavaa. :D
Tällä kertaa kameran takana oli ihminen joka ei kuulemma tiennyt, että kamerassa on zoomi. Siksi kuvat ei ole kovin hyvälaatuisia. :D
Troilus on nyt menettänyt maha- ja housukarvansa sekä karvat etutassujen sivusta. Mitä niitä turhaa pitää kuraa keräämässä, kun kuitenkaan ei tulla menemään kauneuskilpailuihin joissa karvoilla on joku merkitys. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti